TÄSSÄ SEISON ENKÄ MUUTA VOI

Elämäni toinen (toimittamani) sanajumalanpalvelus on onnellisesti ohi. Torstai-illan pahat aavisteluni pitivät paikkansa ja perjantaiaamuna heräsin nielu ja pää julmettoman kipeänä. En ollut pe enkä la fyysisesti töissä vaan sairastin kotona jumiksen valmistelu seuranani. Eilen saarnaa viimeistellesäni tuli flashbackeja niihin lapsuuden lauantai-iltoihin, kun muu perhe on hiljentynyt jo nukkumaan yhden yksinäisen yhä naputellessa seuraavan aamun saarnaa. Kauas ei omena puusta putoa: huomasin tallentaneeni valmiin saarnani 1.11. klo 1.11 :D

Mutta nyt tottavieköön pappien arvostus silmissäni kasvaa huimaa vauhtia, itselleni kun näemmä tuottaa tuskaa valmistaa kaksi saarnaa puolen vuoden aikana! Kiitos ja kunnia teille, jotka jaksatte ja pystytte siihen vuodesta toiseen, vieläpä useamman kerran viikossa, kaikkien muiden töiden ohella! Eikä se ole pelkästään se saarna: virret, synnintunnustus- ja päästö, rukoukset ja kaikkinainen valmistautuminen! Tiedän, valmiita vaihtoehtoja näihinkin on, mutta silti! Saarnastani jäi itselle vähän keskeneräinen olo sen tekemisen jäätyä viimetippaan. Jumiksen toimittaminen muutoin sujui iloisin mielin, vaikka pastilleja, vettä ja nenäliinoja kuluikin tavallista enemmän :) Onneksi Pomoni on "kipujen mies ja sairauden tuttava"!

EVANKELIUMITEKSTI MATT. 5:13-16
"Jeesus sanoo: 'Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.'"

"SUOLAA, SUOLAA, ENEMMÄN SUOLAA!"

Mikä aine? 5 pisteen vihje: Ihminen ei voi elää ilman sitä. 3 pisteen vihje: Sen puuttumisen huomaa. 1 pisteen vihje: Se herättää janoa. Ehken arvasitkin jo: se on SUOLA. Entäs tämä? 5 pisteen vihje: Se on osallisena moniin elämään liittyviin prosesseihin. 3 pisteen vihje: Se on välttämätön näkemiselle. 1 pisteen vihje: Se on pimeyden vastakohta. Tadaa! Se on VALO.

Huomaatko, miten tärkeitä nämä kaksi asiaa elämän kannalta ovat? Ei ole sattumaa, että Jeesus käyttää niitä vertauskuvina puhuessaan seuraajistaan. Hän ei sano: ”teidän täytyy tulla suolaksi/valoksi” vaan ”te olette suola/valo”. Hän ei myöskään sano: ”te olette maailman sokeri, makeutusaine tms.” vaan ”suola”. Kristitty, Jeesuksen seuraaja, on siis jo tällainen. Elintärkeä ja välttämätön. Valoa ei voi olla huomaamatta pimeässä ja suolan maistaa kyllä! Opetuslapset, joille Jeesus puhuu vuorisaarnassaan, eivät kuitenkaan ole sen kummallisempia ihmisiä kuin muutkaan. Suola ja valo ovat ominaisuuksia, jotka ovat tulleet heihin ulkopäin. Suolana ja valona toimiminen ei tarkoita oman erinomaisuuden tai hyvyyden loistamista tai niiden esiintuontia vaan Jeesuksen kirkastamista, kunnian antamista Hänelle. Maan suolan ja valon tärkein tehtävä on pysyä kiinni Jeesuksen rakkaudessa ja armossa.

Huomaa, että Jeesus ei myöskään sano: ”te olette seurakunnan suola/valo” vaan ”maailman.” Kristittyjä ei ole tarkoitettu eristäytymään ja vetäytymään ”pyhien” joukkoihin. ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa vaan teoin ja totuudessa.” (1. Joh. 3:18) Meidät on tarkoitettu maan suolaksi, todistamaan hiljaisella tai näkyvällä tavalla Kristuksen sovitustyöstä. Maan suolan tehtävänä on synnyttää Sanan janoa ja tuoda eheän armollista makua sinne, missä ihmiset ovat menettäneet toivon ja ”makunsa elämään”. Auttaa näkemään pimeässä, olla sytyttämässä toivonliekkejä sinne, missä elämä näyttäytyy vain pimeytenä.

Onko sinussa maku ja loisto tallella? Olisipa mahtavaa todeta, että KYLLÄ, minun elämäni on kirkas todistus toisille Jeesuksesta! Minä tuon maustetta sinne, missä sitä tarvitaan ja minusta loistaa taivaallinen valo pimeydessä. Useammin täytyy kuitenkin todeta, että päinvastoin! Pienikin katsaus tekoihimme, sanoihimme ja ajatuksiimme osoittaa jotain aivan muuta. Virrentekijäkin osasi sen mielestäni oivasti sanoittaa:

”Sä käskit, Herra, valona mun maailmassa olla. Nyt kelvotonta armahda, en kestä tuomiolla, kun kristitty vain nimeltä mä olen, aivan penseä, en kuuma enkä kylmä.” (VK 435)

Usein huulilta kuuluu vain parahdus: ”Herra, en osaa, en pysty, en kykene!” Ja Hän vastaa: ”Sinä et, mutta Minä kyllä.” Herra kutsuu meitä olemaan uskollinen niiden ihmisten ja tehtävien parissa, jotka meille on annettu. Jeesuksella on tehtävä jokaiselle luodulleen, jokaiselle seuraajalleen. Olet lahja ympärilläsi oleville ihmiselle. Sinun ei tarvitse etsiä itsestäsi sitä hyvää, jota Jumala haluaa sinun kauttasi välittää. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Pidä katseesi Hänessä, joka on Valo. Suola toimii vain, kun se on tekemisissä ruuan kanssa. Herra kutsuu meitä viipymään Hänen yhteydessään: Raamatun äärellä, rukouksessa, uskovien yhteydessä, ehtoollisella. Hän ei pakota, Hän kutsuu. Mitä jos silti koen jatkuvasti epäonnistuvani? Mitä, jos suolani on muuttunut mauttomaksi, mitä jos valoni on sammunut?

Tänään vietämme uskonpuhdistuksen muistopäivää. Uskonpuhdistajamme, Martti Luther, yritti kelvata Jumalalle mm. harjoittamalla askeesia, opettelemalla Raamattua ulkoa sekä tekemällä muita hyviä ja ansiollisia tekoja. Jälkeenpäin hän jopa totesi: ”Jos joku olisi päässyt taivaaseen munkkiutensa ansiosta, niin sen olisi pitänyt olla minä”. Parempaan ja pyhempään pyrkiminen ei kuitenkaan vastannut Lutherin sielun hätään: miten löytää armollinen Jumala? (”Ihmisen suurin kysymys ei ole se, onko Jumala olemassa vai ei. Hänen suurin kysymyksensä on: onko olemassa rakastavaa Jumalaa.” Tommy Hellsten)

Evankeliumi, sanoma Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajana, on viesti ihmisen sydämelle ja omalletunnolle. Se kysyy: 1) mihin viime kädessä panet turvasi elämässäsi? 2) kuka hallitsee elämääsi? Evankeliumi herättää janon ja tyydyttää sen. Evankeliumi antaa rauhan pyhän Jumalan kanssa ja tuo syntien anteeksiannon eli vapautuksen syyllisyydestä. Evankeliumi toi vapautuksen myös Lutherille: ihminen on Jumalalle kelpaava vain ”yksin uskosta, yksin armosta, yksin Jeesuksen tähden” Saamme todeta Lutherin tavoin, että uskossa ei olekaan kysymys vaatimusten täyttämisestä, teoista ja tekemättäjättämisistä tai moraalin ja etiikan pohdinnasta, vaan siitä, mitä Jumala on tehnyt meidän ulkopuolellamme ja meistä riippumatta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.” Itsessämme olemme täysin kadotettuja. Vain se kelpaa, mikä tulee Jumalalta. Se riittää, minkä Jeesus ojentaa, vain se riittää, minkä Jeesus on tehnyt. Näin ollen kaikki omat yrityksemme ansaita pelastus Jumalalta ovat Vapahtajamme halventamista ja siksi tarvitsemme jokapäiväistä uskonpuhdistusta: joka aamu ”uusivanhaa” armoa! ”Perustus on jo laskettu ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.” (1. Kor. 3:11)

Samalla kun huomaamme, että Jumalan lahjoittama pelastus ei ole kiinni suolaisuudestamme tai kirkkaudestamme, saamme myös todeta, että Jumalan rakkaus jokaista ihmistä kohtaan on ehdotonta. Sinä olet Jumalan rakkaudella luoma lahja ja ihme, kallisarvoinen ja ainutlaatuinen! Et virhe, et sattuma, et vahinko. Ihmisen rakkaus kohdistuu siihen, mikä on rakastettavaa, mutta Jumala luo rakastettavansa. Jumala rakastaa sitä, mikä on tyhjää ja ei mitään, luodakseen siitä jotakin ja saattaakseen sen olemaan. Vain Jumalan näkemys sinun arvostasi on ainoa oikea. Ja tätä ilosanomaa Jumalan rakkaudesta saat olla välittämässä myös muille Hänen luoduilleen! Ja kun oikein pysähtyy ajattelemaan, on aika huikaisevaa tajuta olevansa osa sitä samaa valoketjua, joka alkoi siitä valosta, joka valtasi opetuslapset Jeesuksen kuoleman pimeydessä! Olet osa suurta suunnitelmaa.

Rukoilemme: ”Siis anna minun palvella valtakunnan työssä. Kun uuvun, auta, vahvista ja kanna murheen yössä. Vain voimastasi voiman saan sun lamppunasi loistamaan ja säilyn suolanasi.” (VK 435)