Kaikki hyvä loppuu aikanaan (armonsa ei milloinkaan! :D) - töihinpaluu tökki tänään (kahden viikon loman jälkeen) aika rankasti. Varsinkin, kun olin aamupäivällä hyvästellyt serkkuni, joka oli ollut vieraanani neljä yötä. Iskelmiä, valokuvia, unikonsiemensämpylöitä, mummoja, koiria, euroviisuja, elokuvia, currywurstia ja fleecejä. Siinäpä päiviemme asiasanoja. Ehdimme tehdä yhtä sun toista, vaikka pääpaino ei ollutkaan tekemisellä vaan olemisella. Seikkailimme jopa Hampurin ulkopuolellekin - matkasimme junalla n. 40 kilometrin päähän pieneen suolakaupunkiin, Lüneburgiin.
Summa summarum - hyvä oli olla rakkaan ihmisen seurassa. Vaan nyt on taas arki ja aika tajuta, että kaukana olette te, sydämeni ilot... + aika pahaa-aavistella sairastuvansa (tautia on tässä puljussa liikkeellä), kun pitäisi oikeastaan olla tehokas työntekijä viikonlopun ryhmän majoittamista sekä sunnuntain jumista varten. Aika aikansa kutakin.
torstai 29. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti