VAIN SATA SALAMAA

Jee, nyt on oiva hetki esitellä teille tämän vuoden euroviisulempparini, sillä finaaliin on tasan kuukausi aikaa! Mulle euroviisut ei ole vain "yhden (tai tätä nykyä kolmen) illan juttu" vaan asiaan kuuluu aina tietty etukäteisvalmistautuminen :D Tänäkin vuonna kuuntelin ensimmäisiä edustajia muistaakseni jo helmikuussa ja viime viikkoina esikuuntelu on ollut erityisesti voimissaan - omat suosikkini ovat siis jo kirkkaasti tiedossa! Tosin viimekin vuonna kävi niin, että joku etukäteissuosikkini floppasi itse euroviisuissa täysin (Unkari oli tästä erittäin hyvä esimerkki!) ja joku aiemmin ohittamani kappale nousikin esityksen perusteella listallani korkealle. Voi elämä, kuulostan mielestänne varmaan ihan pöllöltä! :D Can't help it, euroviisuissa vain on "sitä jotain". En edes tiedä, mistä tämä innostus on varsinaisesti peräisin. Kai meillä on kotona joka kevät viisuja katsottu ja muistan, että sitten jossain vaiheessa kun isi ei enää jaksanut valvoa ja siskoa ei kiinnostanut, hilasimme äidin kanssa telkkarin huoneeseeni ja tallitimme yhdessä esityksiä, jotta muut saattoivat nukkua. Silloin vielä Radio Suomi soitti aina yhtenä iltana euroviisujen jälkeisellä viikolla top10 -kappaleet ja minä onneton nauhoitin ne aina kasetille kuunnellakseni niitä seuraavan kesän. Jossain vaiheessa aloin myös pisteyttää kappaleita tähdillä (sitä teen edelleen! :D) ja siskonikin innostui seuramaan euroviisukuvioita tarkemmin. Suomen voitettua viisut 2006 olin jopa hieman ärsyyntynyt siitä, että yht'äkkiä kaikki muka olivat "euroviisuihmisiä" :D Uskomatonta, tiedän! ;)

Tänä vuonna olen innoissani Saksasta: kappale on parasta Saksaa sitten vuoden 2007 (jolloin lavalla oli rakastamani Roger Cicero!) Lenalle on veikattu hyvää sijoitusta ja olisi aika mahtavaa olla täällä paikanpäällä todistamassa sen pärjäämistä. Israel ja Turkki eivät petä koskaan, Liettua on hauska ja Islanti huvittavan koukuttava. Tässä siis viisi suosiakkiani, sattumanvaraisessa järjestyksessä :)

TURKKI

Manga: We Could Be The Same
(mieluummin kyllä kuulisin tämän turkiksi)

ISRAEL

Harel Skaat: Milim ("Sanoja")

SAKSA

Lena: Satellite

LIETTUA

Inculto: Eastern European Funk

ISLANTI

Hera Björk: Je Ne Sais Quoi

Kymmenen sakkiin listallani pääsee lisäksi Moldova, Latvia, Romania sekä Belgia/Armenia/Espanja. Pettynyt olen Bosnia-Hertsegovinaan ja Kreikkaan.

HAUSKAA VAPPUA!

ps. täällä on helle!
pps. mulla on huomenna aika hammaslääkärille (joka on onneksi suomalainen), mutta hui silti!
ppps. ensi viikolla tähän aikaan olen toivottavasti Välimeren rannalla!
pppps. ei se mahataudissa antamani puhelinhaastattelu mennytkään niin pieleen kuin kuvittelin!

THERE ARE PLACES I'LL REMEMBER ALL MY LIFE

Olen tällä viikolla ehtinyt nähdä kolme kivaa saksalaista kaupunkia. Keskiviikosta perjantaihin olin saksalaisen ystäväni E:n (saman, joka vieraili luonani syksyllä ja jonka perheessä vietin vuodenvaihteen) luona Berliinissä. Tulopäivänäni ehdimme kierrellä kaupungilla: kävimme mm. valtiopäivätalon katolla (jonotettuamme yli puoli tuntia turvatarkastuksiin) ja bongasimme Saksan liittopresidentin (Angelaankin olisi ollut kiva "törmätä"!)

Kivat olivat maisemat tuolta ylhäältä, valtiopäivätalon lasikupolista!

Viivähdimme myös Brandenburgin portin, holokaustimuistomerkin ja muurinpalasten luona sekä ajelimme metrolla läpi eri kaupunginosien.

1700-luvulla rakennettu "kaupungin keskipiste", jaetun ja jälleen yhdistetyn Berliinin symboli, Brandenburgin portti

Holokaustimuistomerkissä oli 2711 erikorkuista kivipaasia

Myöhäisillan vietimme vielä leffassa (kannattaa käydä katsomassa "Precious", suosittelen!) Pitkäksi venähtäneen illan myötä nukuin seuraavana yönä ehkä 4 tuntia. Aamulla "ystäväni" mahakipu oli liittynyt seurakseni ja aika pian kävi selväksi, että syöminen olisi torstaina turhaa...mikään ei pysynyt sisällä. Nice! Edellisiltana kulmakuppilassa nauttimani kanasalaatin olisin ehkä voinut siis jättää väliin (en keksinyt mitään muuta syyllistä). Päivä menikin sitten mahatautisena sisätiloissa. Jottei olisi ollut ihan tylsää (no ei edes oikeasti ollut!), niin saatoin sentään jännittää (mahatauti ja jännitys ovatkin "loistava" yhdistelmä...) Minulla oli nimittäin torstai-iltana työhaastattelu Suomeen. Puhelimen toisessa päässä oli kuusi arvovaltaista kysymysten esittäjää ja kuuntelijaa, huh!

Perjantaiaamuna mahatauti ei ollut poissa, mutta olin jo selvästi parempivointisempi. Ajeltiin bussilla turkkilaisille markkinoille, jotka olivat oikeinkin kivat - melkein kuin olisi käynyt Euroopan ja Aasian rajalla, kun ihmiset ympärillä (myyjät ja ostajat) tuntuivat olevan lähes kaikki alkuperältään turkkilaisia. Berliinissä on takuulla nähtävää useammallekin päivälle, viikolle tai kuukaudelle (itse näin verrattain tosi vähän), mutta enpä minä kaupungin takia sinne mennytkään. Toki oli pelkkää plussaa, että saattoi nähdä ja kuulla historiaa pursuavan pääkaupungin sykettä, mutta omat intressini olivat lähinnä E:n näkemisessä. Onnistunut reissu siis!

Illalla saavuin takaisin Hampuriin. Olimme suunnitelleet aupair-ystäväni, A-L:n, kanssa reissua seuraavalle päivälle ja en olisi millään halunnut perua sitä. Mahatauti oli perjantai-iltana jo täysin kadonnut, joten lauantaiaamuna lähdimme matkaan kohti Schweriniä. Schwerin on Mecklenburg-Vorpommerin osavaltion ihanaihana pääkaupunki. Siellä näytti lähinnä tältä:



Mahtava linna ja linnan puutarha, kivoja kujia, kauniita kirkkoja, raikas ilma ja rauhallinen elämänmeno. Löytöihin kuului mm. venäläinen makeiskauppa. Vihdoinkin saatoin itse ostaa niitä ihaniin papereihin käärittyjä venäläisiä suklaanamuja (seuraavan kerran kun taas lähdette Venäjälle ihmiset, niin tiedätte mitä tuoda Sonjalle tuliaiseksi!) Schwerin oli minulle Heidelbergin lisäksi sellainen kaupunki Saksassa, jossa oikeasti voisin asua vaikka pidempäänkin.

Alkuillasta matkustimme vielä junalla Wismariin, joka oli selvästi pienempi, mutta myös ihan sievä pikkukaupunki. Syötiin halpaa italialaista jätskiä ja käveltiin pitkinpoikin. Wismarissa näytti puolestaan lähinnä tältä (ja haisi kalalta!):

Lomaviikko nro 2 alkakoon!

AMAZING GRACE

Vanhemmat jäivät tuhkan takia Suomeen enkä saanut heitä 1.lomapäivänäni, joka sattui myös olemaan 24.syntymäpäiväni, vieraakseni. Perjantain ja lauantain vietin vähän murtuneissa tunnelmissa, kun tajusin, että en saa "tässähän tämä kaakaocappuccinon osoite onkin" ja "sais olla vähän enemmän mausteita" - ihmisiäni (apua, olen keksinyt vanhemmillenikin lempinimet!) tänne. No mutta, onni onnettomuudessa - he eivät olleet jumissa missään kaukaisella maailmankolkalla tai lentokentällä vaan Etelä-Suomessa siskon täysihoidossa (meidän kirkko muuten alkoi täyttyä perjantaista lähtien Saksassa jumissa olevista suomalaisista...)

Summasummarum, syntymäpäiväsuunnitelmani siis hieman muuttuivat. Aamulla lähdin pitkästä aikaa anglikaanikirkon messuun, jossa tapasin tutun, nuortenaikuisten toimintaa vetävän, Englannista kotoisin olevan S:n. Hänen kysyessään kuulumisiani, vastasin ensin vain lyhyesti: "I'm fine, thanks", mutta lopulta mielen päältä purkautui koko litania siitä, miten harmissani olen, kun on syntymäpäiväni eikä vanhempieni lento laskeudukaan Hampuriin iltapäivällä. Anglikaanikirkossa on tapana laulaa messun lopuksi viikon aikana syntymäpäiväänsä viettäneille seurakuntalaisille "Happy Birthday" (urkujen säestyksellä tottakai!) En halunnut nousta seisomaan ja pyysin Sallyakin olemaan hiljaa, kun pappi kysyi syntymäpäiväsankareista. Omistin kuitenkin osan onnittelulaulusta itselleni, sillä kirkossa oli muitakin huhtikuun puolivälissä syntyneitä.

Messun jälkeen S kysyi suunnitelmistani loppupäiväksi ja sanoi, että en missään nimessä saisi viettää juhlapäivääni yksin. Sovittiin siis tapaavamme alkuillasta. Menin kotiin, soitin siskon täysihoitolaan ja puhuin kyynelten seasta kolmen rakkaan Lampun kanssa. Skypepuhelun lopussa harmitus ja pettymys olivat jo lieventyneet ja päätin lähteä juhlan kunniaksi Hamburger Domiin, joka oli viimeistä päivää kaupungissa. Päivä oli ihan älyttömän kaunis, lämpötila lähenteli +20!


Pääsin himoitsemaani laitteeseen, PowerToweriin, joka kipusi 66 metriin, tuli sieltä nopeasti alas, nousi ylös, tuli alas, nousi ylös jne. Mahanpohjassa tuntui mukavalta, mutta ei läheskään yhtä kutkuttavalta kuin edellisellä kerralla ja melkein jo aloin himota olympiarenkaisiin menoa.

Lopulta kuitenkin hillitsin itseni ja pääylösalaisinolon sijasta tyydyin juomaan maracujaslushia :)

Kävelin Planten und Blomenin kautta kotiin ja pian olinkin jo menossa tapaamaan S:ää.

Kävimme syömässä meksikolaiset pizzat, minkä jälkeen menimme "vapaaevankelisessa" seurakunnassa järjestettyyn konserttiin, johon olin jo edellisiltana päättänyt mennä. Samuel Harfst trio oli lavalla ja tykättiin S:n kanssa molemmat ihan hirveästi musiikillisesta annista, oltiin tosi vaikuttuneita! Jotenkin vain tuli ihan äärettömän hyvä, rauhallinen ja positiivinen olo, kun kuunteli sitä "samettia". Tästä voit kuunnella trion versioimaa Amazing Gracea: http://www.youtube.com/watch?v=ZwgYkn03GME

S:n oli alunperin tarkoitus illastaa ystävänsä luona sunnuntai-iltana, mutta kyseinen ystävä oli joutunut peruuttamaan illalliskutsunsa ja sanonut, että "ilta koituu varmasti jotenkin muuten sinun hyväksesi". Minulle se ainakin koitui - S:stä tuli syntymäpäiväenkelini! Kyynelsilmin hänkin vakuutteli, että oli ehdottoman iloinen illasta. Myöhäisillassa erosimme ja minä päätin vielä mennä naapurikuppilaamme synttärikakulle, joka oli lopulta jäätelöä (mihis tiikeri raidoistaan pääsis?!)

Yöllä kotiinpalatessani rappukäytävässä odotti työkaverin jättämä tulppaanikimppu!

Tänään käydessäni kirkon keittiöllä postia hakemassa, törmäsin yläkerran pariskuntaan, joka oli kuulema koittanut tavoitella minua koko edellispäivän. Sain siis tänään toisenkin tulppaanikimpun ja heidän tarjoamanaan vielä synttäriaterian ravintolassa. Päivään mahtui muitakin iloja (ja kummallinen kohtaaminen kroatialaisen miehen kanssa, voi apua), mutta ne ilot siis: vanhempien ilmoitus siirretystä matkasta toukokuulle ja spontaani bussilippujen tilaus Berliiniin. Voi kiitos, Isä! Lämmin kiitos myös kaikille, jotka muistitte vanhenemistani: iloitsin jokaisesta tekstiviestistä, sähköpostista, kortista ja paketista! Olen aika onnellinen 24-vuotias.

THE GIRL FROM IPANEMA

Enää viikko lomaan! Ensin on tämä lomaodotus ja loman jälkeen tulee Suomi-odotus. Tosin Suomi-odotusta on ollut ilmassa jo nyt ennen lomaakin (kaksi kuukautta, kaksi kuukautta!) Meinasin tässä jo melkein hakea töihin Jerusalemiin (ihan vain hakemisen ilosta, TUSKIN olisin kyseistä paikkaa oikeasti saanut), mutta EI. Halluun tulla Suomeen. Halluun olla, asua ja ellää siellä, missä sininen on taivas ja valkoiset on yöt kesien! Sydän (täynnä ikävää) kaipaa rakkaita aika kovasti justihin nyt.

Tällä viikolla minulla olikin taas vieraita sieltä kotoSuomesta. Lyhyt, mutta tehokas pyrähdys. Katseltiin Hampuria kirkontornista, naurettiin villihiiren kyydissä Hamburger Domissa, syötiin suklaahedelmiä ja saksalaisia uuniperunoita, jammailtiin jazz-klubilla, ihmeteltiin öistä Reeperbahnia ja jouduttiin luokkaretkiryhmän saartamaksi nallekarkkikaupassa. Sen pituinen se. Kiitos, A&A!

PAISTAA VOITTO VUORELLA

Vapaus ja ilo potenssiin tuhat, kun pääsiäisyönä katselin mustan kankaan vähittäistä laskeutumista alttaritaulun edestä St.Michaelissa. Alttaritaulun kuva, jota olen katsellut useita kertoja aikaisemminkin, näyttäytyi minulle pääsiäisyönä jotenkin aivan uudessa valossa. Kirkastettu Kristus! Voittaja keskellämme! Valo, joka ei sammu! Mieleen tulivat Taizé-laulun osuvat sanat: "Vain Sinuun katson ja pelkää en, vain Sinuun katson ja pelkää en." (tästä voit kuunnella laulun englanninkielisen version: http://www.youtube.com/watch?v=uAx8gjQrsOY)

Pääsiäisenaikaan kuului muutoin kohdallani (tässä järjestyksessä) kiirastorstain ehtoollista, pitkäperjantain kärsimysrockia, työhakemuksen väkertämistä, töitä, töitä, saksalaisen kulttisarjan Suomi-jakson katsomista, mahotonta siivousta, leivontaa ja teehetkeä aupair-ystävän kanssa. Saksalaisen Tatort -sarjan jakso oli siis kuvattu kesällä Ilomantsissa ja näytettiin nyt sunnuntaina täällä Saksassa (tästä on kyse: http://yle.fi/alueet/pohjois-karjala/2009/07/ilomantsissa_tehdaan_elokuvaa_valtavalle_saksalaisyleisolle_852537.html). Tv-elokuva oli niin karun suomalainen, että hyvää teki: hyttyset, valtaisat metsät, tanssilavat, hiekkatiet, äijät, huoltoaseman kahvikupit, teinit ja rantasaunat <3 Ja ainiin, elokuvassa esiintyi pari Kuopion kaupunginteatterin näyttelijää, joista tuli entistäkin kotoisampi olo! Lisäksi Ilomantsi näytti upeammalta kuin muistinkaan, mun on ehkä pakko päästä käymään siellä kesällä. Silloinhan siellä saattaa jopa olla hulluja saksalaisia Tatort-turisteja! :D