C'EST LA VIE

Terveisiä Belgiasta! Näin lyhykäisen visiitin perusteella: europarlamenttirakennus on ruma, belgialainen suklaa maailman parasta!!, sää tammikuussa keväinen, flaamin kieli jotain aivan käsittämätöntä, paikalliset ihmiset trés chic, Manneken Pis yllättävän pieni, pitsit söpöjä, rakennukset upeita, metrot epämiellyttäviä, yleiskuva harmaa ja likainen. Ihanaa oli kuitenkin nähdä kyseinen maa ja todeta, että olipa hyvä, että Saksa-rakkauteni voitti lievän kiinnostuksen Belgiaa kohtaan, aikoinaan merimieskirkoille hakiessani. Lukiossa lukemaani ranskaa uskalsin käyttää parin sanan verran (eipä sitä tosin paljon sen enempää enää muistissa olekaan...) Varsinainen viikonlopun sisältö eli koulutus oli antoisa, erityisesti "vertaisjakamisen" kannalta: oli loistavaa tavata toisten kirkkojen vapaaehtoisia ja tajuta, että samanlaisten ilojen, surujen, ongelmien ja haasteiden kanssa painiskellaan. Surkeaakin surkeampi kamerani alkoi vetää viimeisiään reissulla, joten kuvien laatu on aina vain kauheampi...

Kuninkaanlinna Brysselissä

Pitsiä, pitsiä, pitsiä!

SUKLAAPUODIT <3

Manneken Pis ("henkisen vapauden symboli"!)

Syötävän suloinen makeiskauppa Brysselissä

Brysselin kaupungintalo

Lauantai-illan ravinto Antwerpenissä
(hurjimmat joukostamme söivät 7 samanlaista...!)

Antwerpenin vanhaakaupunkia

Turisti päätti maistaa kaikkea, mistä Belgia on kuuluisa.
Vuorossa vohveli.

MY GUY

Olen hullaantunut saksalaiseen mieheen. Muusikkoon vieläpä. Kaikki alkoi vuonna 2007 Helsingissä. Frauen regieren die Welt ja niin edespäin. Voi euroviisut, minkä teitte! Ensi kuussa tiemme vihdoin kohtaavat, täällä Hampurissa. Siitä pitää huolen tämänpäiväinen ostokseni:

Kuunnelkaa ja hullaantukaa itsekin tähän pop/jazz/swing-taituriin:
http://www.myspace.com/rogercicero

Tänään mulla oli myös iltapalavieras:

Ja muutaman tunnin päästä syönkin sitten jo aamupalaa Belgiassa. Lähdetään siis aamuvarhaisella vapaaehtoisten koulutukseen Brysseliin ja Antwerpeniin. Kivoja nämä "työmatkat"!

ps. Osmo Ikonen Euroviisukarsinnasta huomenna finaaliin ja Suomen naisille tsemppiä luisteluissa!

ALL BY MYSELF

Muutin viikko sitten asuinrapussamme muutaman kerroksen alaspäin. Luovuin tilavasta asunnosta, kivoista kämppiksistä sekä huoneeni St.Michael -ikkunanäkymästä, mutta sain tilalle lämpöisän (enää ei tartte palella öisin kahden peiton alla...) ja mukavan yksiön. Yksinasuminen on kovin outoa minulle, joka en ole periaattteessa koskaan asunut yksin paria kuukautta kauemmin. Asunto on kuitenkin sen verran kiva, että minusta on tullut todellinen kotihiiri! Kiitos ja riemu katosta pään päällä tuntuu tarpeelliselta, mutta ristiriitaiselta nyt, kun 300 000 ihmistä on jäänyt asunnottomaksi Haitilla...

(Upouusi pöytäliinani!)

Lähdin tänään ensimmäistä kertaa laiva-assistenttimme mukana laivakäynnille. Kyllä, vasta nyt, vajaan seitsemän kuukauden täälläolon jälkeen ja tämäkin mukaanlähtemiseni onnistui vain, koska minulla oli tänään vapaapäivä. Jokatapauksessa, halusin vihdoin nähdä, kenelle ja miksi koko merimieskirkkolähetys on alunperin syntynyt. Vaikutuin Hampurin satama-alueesta, joka on aivan oma ihmeellinen maailmansa ja ymmärrys suomalaisten merimiesten elämän todellisuutta kohtaan kasvoi, ainakin hiukan.

"Vain merimies voi tietää miten luonto rakastaa
Kun tuuli laivaa keinuttaa sen uneen tuudittaa
Vain merimies voi tietää, miten luonto kurittaa
Kun myrsky laivaa ravistaa, se ulvoo raivoaa
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto lymyää
Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää

Vain merimies voi tietää, miten kaipuu kaukomaan
Voi saada veren polttamaan, sen tuntee suonissaan
Vain merimies voi tietää, miten kutsuu synnyinmaa
Kun laiva jälleen samoaa päin kotisatamaa
Jos lyökin hurja kuohupää tai aalto lymyää
Niin aina rinnan riemussa on myöskin ikävää"

(Tapio Rautavaara)

AND A HAPPY NEW YEAR

Kaunista alkanutta uutta vuotta! Toivon, että se tuo mukanaan asioita,joita itse kukin tahoillamme kaipaamme ja toivomme, ja jotka ovat meille hyväksi ja tarpeen. Yksi tietää tarkalleen, millaisia asioita tiellemme antaa ja miksi, Hänen kädessään on jokainen elämämme päivä myös vuonna 2010. Onneksi.

Vuosi vaihtui kohdallani "muissa maisemissa", sillä matkustin vähän ennen vuodenvaihdetta Hamelniin, saksalaisen ystäväni (joka vieraili luonani syyskuussa) ja hänen perheensä luo. Vuodenvaihdetta juhlistimme ensin Hannoverissa kannustaen ystäväni tuttuja "uudenvuodenjuoksussa" (6 km järven ympärin kylmässä ja lumisateessa) ja myöhemmin illalla suurella porukalla erään perheen kotona: pelailimme lautapelejä, söimme pitkään ja hyvin, ammuimme raketteja jne. Tunnelma oli lämmin, vaikka olin itse väsynyt, flunssainen ja tylsistynyt jatkuvaan saksan puhumiseen :P


Lauantaina saavuin takaisin Hampuriin, sillä työt kutsuivat jo. Vaihdoin paluumatkalla junaa mm. Uelzenin asemalla, joka on valittu ties kuinka monta kertaa "vuoden rautatiesemaksi" ja Saksan "kauneimmaksi rautatieasemaksi", järjestetäänpä siellä esittelykierroksiakin. Oh boy, se oli tosiaankin jotain AIVAN MUUTA kuin esim. entisen kotikaupunkini hirvitysrumilusasema (sori, pieksämäkeläiset!)


Ja ainiin, se joulunalla kirjoittamani teksti on nyt paikallisten anglikaanien lehdessä, joka löytyy myös netistä, tarkemmin sanottuna täältä: http://www.anglican-church-hamburg.de/cms/Content/download/BN41WEB.pdf (sivu 12, "A Greeting from a Finn").