Sairaskertomuksia osa 482:
Aamuni alkoi tutun lääkärin tapaamisella tänään klo 8. Lämpöilyni on siis jatkunut antibiooteista huolimatta (poskiontelontulehdus sen sijaan on poissa) ja parina viime päivänä olen saanut toivottaa tervetulleiksi myös rintakivut. Itseni ja työtovereideni mielenrauhan vuoksi päätin mennä uudestaan lääkäriin ja pyytää EKG:tä. Sydänfilmini perusteella lääkäri oli valmis lähettämään minut varmuuden vuoksi jatkotutkimuksia varten sairaalaan, lähetteellä: "sydänlihastulehdusepäily". Kipitin kirkolle, pakkasin jotain tarpeellista mukaani ja lähdin saman tien sairaalaa kohti työtoverini kyydillä. Samainen työtoverini istui loppujenlopuksi koko päivän vierelläni sairaalassa. Heikkona, paljaana, pelokkaana ja vieraassa ympäristössä oli helpottavaa, että hän osoitti kaikin tavoin välittämisensä ja lupasi jäädä vierelleni, vaikka tiesin, että häntä kipeästi tarvittiin takaisin kirkon basaaritohinoihin. En voi sanoin kuvailla, kuinka suuri hänen läsnäolonsa merkitys oli.
Osastolla jouduin heti sairaalasänkyyn ja piuhoihin. Kuvittelin olevani osa saksalaista sairaalasarjaa, kun minua kuljeteltiin sängyssä pitkin käytäviä :) Alunperin minun käskettiin varustautua jäämään pariksi päiväksi tarkkailuun, mutta lopulta vietimme sairaalassa kuitenkin "vain" n. 8,5 tuntia. Lääkärin tutkimusten, EKG:n, verikokeiden, sydänultran ja keuhkoröntgenin jälkeen lääkäri totesi, että voin lähteä kotiin: mitään ei löytynyt. Minun vain pitää levätä tämä tautini ohi, uusien ja vahvempien antibioottien kera. Päivän päätteeksi olen huojentunut: tutkittu on vikani mun. Tilanne vaatii yhä seuraamista, koska kuumekin oli sairaalassa taas aika korkealla. Vaan kirkastuu se kirkastumistaan: jokainen uusi päivä on lahjaa.
"Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus, Herrani,
suojassas suo mun olla, jos kuinka kävisi.
Sä kaikeks tule mulle valollas, neuvoillas,
suo joka päivä elää mun yksin armostas."
VK 552:1
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olit sitten normimittaisen työpäivän ajan sairaalassa. Lääkäri ei halunnut jäädä ylitöihin, niin päästi sutkin kotiin.
VastaaPoistaSaksalaisessa sairaalasarjassa mukana oleminen vielä menee, mutta matkustapa Epsanjaan niin kohtaat "Serranon perheen" tempperamentin. Sairaalavuoteet lentää jne.
Muistatko mitä ne hoitajat puhui keskenään. Sairaalasarjaanhan kuuluu se, että niillä on keskenään kauheat ihmissuhdesolmut ja potilaat hoidetaan vaan ns. vasemmalla kädellä siinä sivussa ;)
Leikki sikseen Kaikkivaltias Jumala hoitaa ja antaa uutta voimaa. Toivottavasti paranet pian.
Laura
VastaaPoistaHui kamala... onneksi sydämestä ei löytynyt mitään vakvaa! Mutta muistakki nyt levätä niin kauan, että tauti hellittää! Tämä on tulevan fysioterapeutin määräys ;)