TAKE ME HOME, COUNTRY ROADS

Sonja on Suomessa! Ja rakastaa hiekkateitä, koivikkoja, peltoaukeita, järviä, mattopyykkäystä, saunavastoja, Laila Kinnusen levyjä, havumetsiä, raikkautta ja hiljaisuutta. Savoa. Suomea. On onnellinen ja kiitollinen vuodesta Saksassa ja järkkäilee jo uusia muutoksia. Se tuskallinen työhaastattelu (mahataudissa Berliinissä) poiki vakinaisen viran Varsinais-Suomesta! Kiitos teille lukijani: rukouksista, tuesta, mukanaelämisestä, kommenteista, kuulumisista, kaikesta. Nähdään ja kuullaan, kotimaan kamaralla!

KERRO MILTÄ SE TUNTUU

Täällä mä istun punaisen matkalaukkuni kanssa. Hampurin ukkosnihkeyshelteessä. Odotan, jännitän, odotan. Jätän jäähyväisiä jatkuvasti. Ja ajatukset ovat lämpimät: tuntuu haikealta, mutta on valtavan hyvä tulla takaisin. Vuosi on ollut yhdellä sanalla sanottuna hiano, enkä voi käsittää että joskus epäilin "oikeuttani" lähteä vuodeksi ulkomaille.

Huomisen aamuvuoro päättää työni kirkolla. Onpa varmaan outoa lopulta tajuta luopuvansa kaikista kuvioista: ihmisistä, työtehtävistä, ympäristöstä. Illaksi saan todennäköisesti vielä vähän viimehetken pakkaus - ja siivouspaniikkia lietsottua, mutta koitan suoda itselleni aikaa muuhunkin. Yöllä ei todennäköisesti tule paljon nukuttua! Perjantaiaamuna aikaisin jätän jäähyväiset hansakaupungille, vaihdan konetta Latviassa ja iltapäivällä olen jo Helsinki-Vantaalla. Ajatella, mä tuun kotiin.

"Maailmalle lähtö oli minulle ilmaus siitä, mikä jokaisessa ihmisessä n sisäänrakennettuna; meissä kaikissa on uteliaisuus, halu löytöretkille. Tämä löytämisen ja uuden kokemisen tarve voi toki saada tyydytyksensä vaikka ihminen ei koskaan lähtisi juuri kotipitäjää kauemmaksi. Muille maille meneminen on yksi tapa kysyä, mitä tämä elämä ja tämä maailma oikein on. Oleellisinta ei tietystikään ole maantieteellinen matka, vaan se matka, mikä tapahtuu ihmisen omassa päässä."
Lari Junkkari

Aamen!

LIKE A SATELLITE

"We are the winners of Eurovision!" Eipä olisi paremmin voinut euroviisufanin Saksa-vuosi huipentua! ;) Olin seuraamassa viisuja Reeperbahnilla (siellä, mistä näytettiin livepätkiä lähetyksessä ja mistä Saksa ilmoitti pisteensä) kymmenientuhansien juhlijoiden kanssa, tosin ainoastaan pisteidenlaskuun saakka. Kamalasta mölystä ja jatkuvasta tuuppimisesta (tällainen pienikokoinen meinasi jäädä vähän väliä jalkoihin) iso miinus, mutta plussaa: saksalaisten täydestä hiljentymisestä Lenan esityksen ajaksi! Vaikka Lena-hypetys on koko kevään ajan ollut melkoista, niin siltikään saksalaiset eivät uskaltaneet uskoa voittoon - minullehan se oli päivänselvää! ;)

(kuvat: www.hamburg.de)

Nyt täällä sitten arvaillaan ensi vuoden kisapaikkaa. Vahvoilla ovat luonnollisesti pääkaupunki Berliini, "musiikkipääkaupunki" Hampuri, jossa toimii myös euroviisulähetyksistä huolehtinut televisioyhtiö NDR sekä Lenan kotikaupunki Hannover. Lisäksi Lenaa kalastellaan Saksan ensi vuoden edustajaksikin (eikä olisi edes ensimmäinen kerta Saksan euroviisuhistoriassa, sama laulaja peräkkäisinä vuosina siis...) Isot ja hulppeat pippalot jokatapauksessa luvassa, se on varma!

Tänään kävin Pohjanmeren rannalla, St.Peter-Ordingissa. Sinne minut vei E, joka on asunut Hampurissa 40 vuotta ja käy kirkollamme viikottain auttamassa. Ihanaa, nyt minulla on Adrianmeren rannalta kerättyjä kiviä ja Pohjanmeren rannalta kerättyjä simpukoita! Matkalla näkyi (koitettiin ajaa mahd. vähän autobahnalla) kauniita ja vihreitä pikkukyliä, metsiä, rypsipeltoja, heppoja, lehmiä ja lampaita. Schön, schön, schön! "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän..." ja sitä rataa :)

THOUGHTS AND WORDS

Haluatteko lukea "runojani"? Ei se mitään, kirjoitan niitä silti :) Runot ovat luonnollisesti henkilökohtaisia, mutta siitäkin huolimatta, tässäpä 30 erilaista tuntoa ja ajatusta tämän vuoden ajalta:

1. Ei tahdo jäädä menneisiin
siirtyä tuleviin

Jos vain pysähtyisi

antaisi onnelle mahdollisuuden

elämälle

2. Lämmitä nämä kylmät kädet

tämä kivisydän

Olen turta ja tunteeton

taivaallisen lämpöhauteen tarpeessa

Tahdon rakastaa

olla enemmän kuin korulauseita

3. ”Taasko se on täällä?”

ei-toivottu-asiakas

”Sanotaan, että meillä

ei ole tilaa”

”Se tekee kaiken niin vaikeaksi”

”Toivoton tapaus, säälittävä”

Ja kerran hänkin on ollut

pieni suloinen nyytti

elämän alussa

Saisiko hän olla sitä yhä

meidän keskellämme,

Jumalan valtakunnassa?

Siellä kukaan ei ole

toivoton tapaus

koskaan

4. Tapakristillisyyttä, perinteitä, tottumuksia

vs. Jumala, joka ON 24/7

5. ”Kristuksen kirkon palvelija,

aina ja kaikkialla”

kyvytön

riittämätön

haluton

epäonnistunut

Pitikö olla jotain muuta?

6. Ei deadlineja, tavoitteita, vaatimuksia, arviointeja

Elämän yllä pyhä huolettomuus

Taju siitä, että ihmistä ei ole luotu stressaamaan

Pitäisiköhän kadota Suomesta säännöllisin väliajoin?

7. Kohtaamisen Mestari,

joka teet

merkityksettömästä merkityksellisen

unohdetusta muistetun

arvottomasta arvokkaan

hylätystä kaivatun,

opeta rakastamaan

olemaan ihminen ihmiselle

ilman suojamuureja

ilman ennakkokäsityksiä

ilman ammatillisuuden kaapuja

8. Ne sanoo: ”oletpa rohkea”

ja minä ajattelen: te haette vakivirkoja,

ostatte kihloja, huollatatte autoja,

täytätte veroilmoituksia, maksatte lainoja,

kamppailette lukemattomien vaatimusten paineessa.

Minä olen vain vapaana maailman tuulissa.

Paljon enemmän teissä on rohkeutta!

9. Et ole kuollut kirjain, joulusatu, myytti

vaan Herra, elävä, lihaksi tullut Jumalan Sana!

Tänäkin jouluna ainoa juhlamme syy, keskipiste, Kuningas.

10. Kamalaa miten voi tuntea ikävää ja samalla pelätä

jos muistan väärin

jos todellisuus onkin toinen

jos turhaan ikävöin?

11. Saisiko usko olla väkevää iloa?

Ei tuomitsemista, murehtimista,

soimaamista, voivottelua

vaan raikas tuulahdus pyhyyttä.

Suolaa ja valoa.

Olisiko tilaa antaa Jumalan yllättää?

12. Haikeuskaipausluopumisentuska

4 kuukautta vielä

ja koen jo surua

Hansakaupunki,

pitikö sinun viedä sydämeni?

13. Saavun paikalle viimetingassa

yllätys on suuri - onko kirkossa yhtään paikkaa vapaana?

Väkeä tulvii vielä tuloni jälkeen, ihmiset istuvat kiinni toisissaan

Ei eristäytymisen mahdollisuutta, yksinjäämisen pelkoa!

Ja koko messu on tuulahdus ilosta

Viesti sieltä, missä vielä osataan kiittää Jumalaa Luojana,

Kristusta Veljenä, Pyhää Henkeä Puolustajana

Tätäkö on lämpö kirkossa?

Tuntemattomat ihmiset ympärilläni ovat ystäviä,

Viimeinen laulu lauletaan käsi kädessä

Vajavaisuuden keskellä asuu rakkaus!

Enkä yhtään kaipaa jäykkiä kaapuja, viimeisteltyjä äänenpainoja,

harmautta, surkeutta, kuolemanhiljaisuutta.

14. Hassu tyttö, ristiriitainen

Kaipaa ja silti ei

Näkee unta Suomesta ja liikuttuu

toivoo silti että voisi jäädä

olotilaansa, vapauteensa, huolettomuuteensa

erakkouteensa

Vaeltaa vapaana, matkustaa vaan,

pakata ja purkaa,

luopua, antaa ja ottaa,

huokailla kauneuden äärellä,

haaveilla ikuisuuden rannoilla,

lähettää kortteja ja painaa mieleen maisemia,

syödä silmillään ja sydämellään,

antaa maailman olla avoimena jalkojensa juuressa.

Tuntea että mikään ei ole mahdotonta.

15. Kotimaa makaa auki pöydällä

Raakaa menoa Suomen Siionissa, suoraan sanottuna

Hajota ja hallitse, revi rikki, soimaa

Vetäydy omiesi seuraan, hauku ja mustamaalaa

Kauhistele ja kammoksu

Ole oikeassa ja osoita kuinka väärässä”ne liberaalit!”, ”ne fundamentalistit!” ovat

Keskellä seisoo Kristus, joka viestittää kaikellaan:

”Rakastakaa.”

Mutta eihän tässä melussa kuule!

16. Kiirastostai-illan sateessa sydän huutaa heikkona:

"anna sataa,

anna sataa Taivaasta,

anna sataa Jumalan rakkautta

sillä tämä maa kaipaa Sinua

toivoton Toivoa, eksynyt Tietä, kadonnut Kotia

anna sataa!"

17. Tuskallisen kuuma aurinko

tuskaisena perjantaina

Kristus piinattuna ristinpuulla

minä mustissani paisteen alla

Tummissa sävyissä on odotus vapaudesta

Englantilaiset sen tietävät,

nyt on ”Good Friday”

18. Kun on tämä voimaton olo,

roskat odottavat viejäänsä,

tiskit tiskaajaansa,

pölykoirat imuroijaansa,

elämä eläjäänsä.

Kun on tämä voimaton olo,

tulee mieleen, että

Suomessa joku kuulisi huokaukseni,

joku olisi puhelinsoiton päässä.

Kun on tämä voimaton olo,

toivoo että joku edes kysyisi mitä kuuluu.

Kun on tämä voimaton olo,

ja se tuntuu nyt olevan liian usein.

19. Naiset puhuvat siitä,

mistä kaikesta joutuu luopumaan,

kun muuttaa pysyvästi ulkomaille

Toinen kääntää katseensa: ”Sonja, sinulla on vielä elämä edessä, etsi mies ja koti Suomesta”

Hiljaa ajattelen: ”sille kannalle mäkin alan kallistua!”

20. Se tyttö jaksoi

kerätä hiekkaa kärryynsä

vaikka lapiosta meni joka kerta yli puolet ohi

Mutta sen valtakunnassa ei mitattukaan

tehokkuutta, hyötysuhdetta tai tuottavuutta

Kerrankin näin työniloa!

21. 24 vuotta sitten syntyi pappilaan "uusi tulokas”

Isä antoi elämän henkäyksen

tuntee, tietää ja luo päiväni

ne kaikki

tänään sen allekirjoitan: olen ihme

Kirkossa kaikuu ”happy birthday” ja hymyilen

tietokoneen ruudulla näkyy ne kolme, jotka on minua

enkä pidätä kyyneleitä

mahanpohjassa power towerissa

66 metrin korkeudessa naurattaa

tuomi tuoksuu huumaavalta

puisto on täynnä auringonpalvojia

Illalla puhun englantia ja syön meksikolaista

kuuntelen täydellistä rauhaa

kuin samettia on laulajan ääni

pianistia taidan jo rakastaa

amazing grace ja only hope

pimeässä tajuan: synttärikakku on syömättä

rappukäytävässä odottaa tulppaanikimppu

Olen täynnä kiitosta

22. Mitä kauemmin olen poissa

sitä vakuuttuneempi olen,

tämä on tervettä:

olla poissa, irti,

nähdä, kokea,

punnita, olla

23. Taas tulee se tyhmä olo,

kuin olisi taantunut

Ei osaa ilmaista itseään

Etsii sanoja, aloittaa lauseita, jättää kesken, tajuaa miten hölmöltä kuulostaa

”Pääasia, että puhuu”

mutta kun tahtoisi sanoa jotain syvältäkin –

elämästä, itkuista, ajatuksista, tunteista, Jumalasta

eikä vain osata tilata bussilippua

24. Olisipa minunkin oloni vapaa niin kuin noiden lintujen,

jotka laulavat kuin ylistyskonserttia Jumalalle

Kunnioittaisipa se Kaikkivaltiasta kaikella olemisellaan

eikä tuhlaisi aikaansa

kiusaisi Jumalaansa

Pieni, paha, pimeä kieleni, mieleni, sydämeni

jokaisella askeleella vajoaa yhä syvemmälle

Ei se lähde, vaikka koitan pestä,

tehdä puhtaaksi, hangata likani

Kuin suolaton suola, palamaton lamppu

synnissä kauttaaltaan, ihan kokonaan

Enkä tahtoisi tulla Herrani eteen, taas:

katso nyt, mitä lapsesi on!

voi, Mestari, anna anteeksi.

mutta minne muualle minä menisin?

”Sitä, joka minun luokseni tulee, minä en heitä pois”

Lapseni, älä katso itseesi. Minun haavani pesevät sinut puhtaaksi.

Uskon - armo on tässä.

25. Ne kysyi diakonian olemusta

sanoin: ”ei ole toivotonta tapausta: ihmistä eikä tilannetta!”

sitä tahdon olla puolustamassa

Kuulikohan ne kyyneleet, jotka nousi silmiin?

On meinaan kyse tärkeästä asiasta

silloin saattaa olla tunteetkin pinnassa

ihan niin kuin silloin kerran messussa,

kun tuntui että saarnassa on pakko sanoa:

”Et ole virhe, sattuma, vahinko.

Jumala rakastaa sinua.”

26. Kun saa viikon tuijottaa

merta, hiekkaa, palmuja, appelsiineja

vesiputouksia, saaria, niemiä, vuoria

tuntuu Saksa yht’äkkiä tosi rumalta

mutta silti, kodilta.

Kroatiassa oli vaikea sanoa: ”olen Suomesta”

se ei tuntunut todelta,

olenhan ollut poissa 11 kuukautta!

27. Nytkö pitäisi alkaa miettiä paluuta

lukea ennakkoon työehtosopimuksia, strategioita,

vuosikertomuksia ja liittoetuja,

kun tuntuu, että tulevaisuus on vain:

paluumuuttoa tunteet pinnassa

28. Mulle tulee ikävä

siltoja ja valoisia iltoja,

katusoittajia joka nurkalla

viileää tuulta satamassa ja hafenrundfahrt-ukkoja,

vintagehalleja ja currywurstia

apfelschorlea, s- ja u-bahnoja,

deluxe music – kanavaa ja lintujenlaulua

kaupunginosia, joissa talot on linnoja

ihania ravintoloita ja pöytiintarjoilua

vesiurkuja, puistonpenkkejä ja mukulakivikatuja

sitä että kaikki on niin kaunista

tuoretta vehnästä ja ilotulituksia,

valtavia puistoja,

kirkkoja, kirkkoja, kirkkoja

jazz-laivaa ja sitä että on vara valita – kaupungilla on niin paljon tarjota

koditonta, joka tervehtii ja muistaa aina kaupanovella

vakioasiakkaita, kuulumistenvaihtoja,

postimiestä joka sanoo ”morgen” joka aamu samalla äänenpainolla

karjalanpiirakoiden lämmitystä, onnenkauppakorvapuusteja ja huonoa tiskikonetta

sitä iranilaista ja saksalaista, molemmat haluaa aina kupin kahvia ja jaksaa olla kiinnostuneita

majoituskyselyihin vastaamista ja mitä ihmeellisempiä puhelintiedusteluja

st.michelin torvisoittajaa, yliystävällisiä saksalaisia ja hyvää terveydenhuoltoa

mutta ei sitä perhanan papukaijaa

29. Kuule Suomi,

täältä tulee yks tyttö,

joka on leikannut arkkipiispan tyttären hiuksia, kiivennyt ikkunasta asuntoonsa, myynyt jukka kuoppamäelle olutta, osaa nyt pullataikinaohjeen ulkoa, muistaa euroviisuvoittajat viime vuosilta ja tietää mitä saksan tv-kanavilta kannattaa katsoa, niin että oisko sulla paikkaa jo tarjota?

30. "Bitte nicht mehr einsteigen"

lautta jättää ihmiset

jatkaa matkaansa

sillä on uusi suunta ja päämäärä

jossain muualla

ajatus rohkaisee minua torstai-illassa, kun aikaa on kolme viikkoa taivas on täynnä toivoa