TAKE ME HOME, COUNTRY ROADS

Sonja on Suomessa! Ja rakastaa hiekkateitä, koivikkoja, peltoaukeita, järviä, mattopyykkäystä, saunavastoja, Laila Kinnusen levyjä, havumetsiä, raikkautta ja hiljaisuutta. Savoa. Suomea. On onnellinen ja kiitollinen vuodesta Saksassa ja järkkäilee jo uusia muutoksia. Se tuskallinen työhaastattelu (mahataudissa Berliinissä) poiki vakinaisen viran Varsinais-Suomesta! Kiitos teille lukijani: rukouksista, tuesta, mukanaelämisestä, kommenteista, kuulumisista, kaikesta. Nähdään ja kuullaan, kotimaan kamaralla!

KERRO MILTÄ SE TUNTUU

Täällä mä istun punaisen matkalaukkuni kanssa. Hampurin ukkosnihkeyshelteessä. Odotan, jännitän, odotan. Jätän jäähyväisiä jatkuvasti. Ja ajatukset ovat lämpimät: tuntuu haikealta, mutta on valtavan hyvä tulla takaisin. Vuosi on ollut yhdellä sanalla sanottuna hiano, enkä voi käsittää että joskus epäilin "oikeuttani" lähteä vuodeksi ulkomaille.

Huomisen aamuvuoro päättää työni kirkolla. Onpa varmaan outoa lopulta tajuta luopuvansa kaikista kuvioista: ihmisistä, työtehtävistä, ympäristöstä. Illaksi saan todennäköisesti vielä vähän viimehetken pakkaus - ja siivouspaniikkia lietsottua, mutta koitan suoda itselleni aikaa muuhunkin. Yöllä ei todennäköisesti tule paljon nukuttua! Perjantaiaamuna aikaisin jätän jäähyväiset hansakaupungille, vaihdan konetta Latviassa ja iltapäivällä olen jo Helsinki-Vantaalla. Ajatella, mä tuun kotiin.

"Maailmalle lähtö oli minulle ilmaus siitä, mikä jokaisessa ihmisessä n sisäänrakennettuna; meissä kaikissa on uteliaisuus, halu löytöretkille. Tämä löytämisen ja uuden kokemisen tarve voi toki saada tyydytyksensä vaikka ihminen ei koskaan lähtisi juuri kotipitäjää kauemmaksi. Muille maille meneminen on yksi tapa kysyä, mitä tämä elämä ja tämä maailma oikein on. Oleellisinta ei tietystikään ole maantieteellinen matka, vaan se matka, mikä tapahtuu ihmisen omassa päässä."
Lari Junkkari

Aamen!

LIKE A SATELLITE

"We are the winners of Eurovision!" Eipä olisi paremmin voinut euroviisufanin Saksa-vuosi huipentua! ;) Olin seuraamassa viisuja Reeperbahnilla (siellä, mistä näytettiin livepätkiä lähetyksessä ja mistä Saksa ilmoitti pisteensä) kymmenientuhansien juhlijoiden kanssa, tosin ainoastaan pisteidenlaskuun saakka. Kamalasta mölystä ja jatkuvasta tuuppimisesta (tällainen pienikokoinen meinasi jäädä vähän väliä jalkoihin) iso miinus, mutta plussaa: saksalaisten täydestä hiljentymisestä Lenan esityksen ajaksi! Vaikka Lena-hypetys on koko kevään ajan ollut melkoista, niin siltikään saksalaiset eivät uskaltaneet uskoa voittoon - minullehan se oli päivänselvää! ;)

(kuvat: www.hamburg.de)

Nyt täällä sitten arvaillaan ensi vuoden kisapaikkaa. Vahvoilla ovat luonnollisesti pääkaupunki Berliini, "musiikkipääkaupunki" Hampuri, jossa toimii myös euroviisulähetyksistä huolehtinut televisioyhtiö NDR sekä Lenan kotikaupunki Hannover. Lisäksi Lenaa kalastellaan Saksan ensi vuoden edustajaksikin (eikä olisi edes ensimmäinen kerta Saksan euroviisuhistoriassa, sama laulaja peräkkäisinä vuosina siis...) Isot ja hulppeat pippalot jokatapauksessa luvassa, se on varma!

Tänään kävin Pohjanmeren rannalla, St.Peter-Ordingissa. Sinne minut vei E, joka on asunut Hampurissa 40 vuotta ja käy kirkollamme viikottain auttamassa. Ihanaa, nyt minulla on Adrianmeren rannalta kerättyjä kiviä ja Pohjanmeren rannalta kerättyjä simpukoita! Matkalla näkyi (koitettiin ajaa mahd. vähän autobahnalla) kauniita ja vihreitä pikkukyliä, metsiä, rypsipeltoja, heppoja, lehmiä ja lampaita. Schön, schön, schön! "Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän..." ja sitä rataa :)