Vanha kaupunki sivukujineen ja mukulakivineen, pikkupuoteineen ja kahviloineen oli hurmaava. Kaupungin linna sai prinsessasadut elämään ja näköala linnan puutarhasta (kaupungin yli) oli huikaiseva. Filosofintiellä (Philosophenweg) seurasin monien Heidelbergiin rakastuneiden taiteilijoiden jalanjälkiä ja melkein rupesin itkemään kaiken sen kauneuden keskellä! Keräilin puidenlehtiä ja kuuntelin lintujenlaulua ihan ymmyrkäisenä. Maisemat olivat upeat, katsoipa minne tahansa. Heidelberg on selkeästi turistikohde - vähän väliä sateli "could you please take a picture of me" -pyyntöjä. Japanilaiset, jenkit ja ranskalaiset olivat hyvin edustettuina (Heidelberg on USA:n armeijan tukikohta). Englanninkielisellä linnakierroksella olin ainoa eurooppalainen (oppaan lisäksi), kun kaikki muut ryhmässäni olivat "from Tennessee" (kuvittele kuulevasi tuo leveällä murteella hieman ikääntyneen jenkkimiehen, viiksetlippisfarkut, suusta ü).
Pakollisten turistinähtävyyksien lisäksi koitin tehdä mahdollisimman paljon "ei-turistimaisia"-asioita. Lueskelin kirjastossa, istuin kahviloissa, olin katolisen kirkon Taizé-illassa ja luterilaisen seurakunnan hyväntekeväisyyskonsertissa. Se olikin "ein Erlebnis für sich" eli elämys sinänsä! Oli pakko etsiytyä iltapimeässä paikalle, kun tiedossa oli mainoksen perusteella "boogiewoogieta ja rock'n rollia"! Konsertti pidettiin seurakuntasalissa (joka muistutti lähinnä vanhaa koulun juhlasalia esiintymislavoineen) ja esiintyjänä oli I-H-A-N-A pianistiherra I-H-A-N-A-N (asiaan kuuluvan) otsakiehkuran kera, ja jonka ohjelmistoon tosiaan kuului lähinnä Jerry Lee Lewisiä ja Elvistä. Ja pianisti soitti, tottakai, ilman minkäänlaisia nuotteja ja katse poissa koskettimista ja oli NIIN uskomattoman taitava, että huh! Seurakunnan diakoniatyö sai hyvät rahat, kun yleisö oli ihan "pähkinöinä" (ja huom! konserttiin oli ilmainen sisäänpääsy ja rahan lahjoittaminen oli vapaaehtoista).Hostelli oli oikein kiva, hyvällä paikalla, siisti, viihtyisä ja edullinen. Majoituin viiden naisen ryhmähuoneessa. Alakerrassa oli Lidl (joka muuten sijoittuu 2.kastiin omassa saksalaisten ruokakauppojen kastijaossani: on a) ykköskastin siistejä ja monipuolisia ruokakauppoja, b) Lidlejä ym. ja c) halpoja, mutta haisevia ja likaisia "varastoja") ja tanssikoulu. Ja aah, tanssikoulun ovi oli eilen illalla auki tullessani hostellille ja siellä oli jokin tangokurssi käynnissä NIIN dramaattinen meno päällä ja minun olisi NIIN tehnyt mieli jäädä katsomaan, mutta en sitten kehdannut.
Samassa ajassa olisin voinut matkustella vähän muuallakin etelä-Saksassa, mutta minusta oli toisaalta parempi olla kiireettömästi samassa paikassa hieman pidempään. Tänään ennen lähtöäni kävin vielä parissa kirkossa ja yhteen niistä osuin paikalle samaan aikaan hartauteen tulleiden suloistakin suloisempien päiväkotilasten kanssa! Saksalaisilla (tai ainakin heidelbergiläisillä) on oma "rukousleikkinsä" Isä meidän -rukoukselle! Siis sellainen laululeikkien tyylinen, tiedättehän. Mainiota, eikö?Ja huuh, nyt tämän yhden väsyneen matkustajan on pakko käydä nukkumaan! Kiitosmielellä, kiitosmielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti