Blogin hiljaiselo kertonee ehkä siitä, että en koe kaikkien "kissanristiäisten" raportoimista enää niin huikean häikäisevän tarpeelliseksi. Elämää on kuitenkin. Viime kirjoituksen jälkeisiä "helmiä": entinen saksanopettajani kävi kirkolla - oli ihanaa saada hänen mukanaan tuulahdus kotikonnuiltani eli vanhempieni naapurista (danke für Deinen Besuch, E!), kävin ostamassa itselleni junaliput 600 km:n päähän ja takaisin (Heidelberg etelä-Saksassa on pienen reissuni kohde parin viikon päästä) ja piipahdin pikavisiitillä viehättävässä Lyypekissä. Olen havahtunut nauttimaan ja kiittämään todellisuudesta, tässä ja nyt, yhä enemmän. Parasta aikaa on parasta aikaa! Ei "sitku". Ja syksykin on tainnut saapua. Schön. Tuulee ja sataa sataa ropisee (nyt kenkäkauppojen kumisaapastarjontakin on monipuolistunut täällä...) Pitäkäähän itsestänne huolta siellä Suomen syysmyrskyjen keskellä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti