Ei ole paljon kehumista Hampurinkaan juhannussäässä. Tällä hetkellä vettä tulee taivaan täydeltä. Minua se ei kuitenkaan häiritse, kävinhän eilen ostamassa kumisaappaat. Tiedättehän, miten tärkeää niiden omistaminen minulle on: olinpa kaupungissa tai maalla, kumisaappaat ovat ainoa jalkinevaihtoehto sadesäällä (ja joskus poudallakin). Etsin kumisaappaita parista kaupasta ja aina sain samanlaisen ihmetyskatseen niitä kysyessäni. Vihdoin löysin myös muutaman aikuisten koon, mutta oma kokoani en siltikään. Kun kysyin myyjältä lisäkokoja, hän ihmetteli, tarvitsenko saappaita naamiaisiin tai karnevaaleihin tms.! Ilmeisesti niiden arkikäyttö on hieman harvinaisempaa täällä. No, jokatapauksesssa omistan nyt kauniit kukalliset saappaat. Kävin samalla tutustumassa myös muutamaan muuhun keskustan liikkeeseen ja meinasin seota alelaarien äärellä. Hillitsin kuitenkin hermoni ja kukkaro pysyi suht’ tiiviisti kiinni.
Töissä olen ollut nyt kahtena iltana (klo 14.30–22.30.) Kirkko on auki iltapäivästä alkuyöhön, joten hulinaa riittää. Silloin ti-iltana Helsingissä kävin kokeilemassa hotellin lähelläolleen Käpylän kirkon ovia, mutta ne olivat luonnollisesti kiinni: milloin sitä nyt Suomessa kirkkoon sisälle pääsisi…Täällä iloitsen siitä, että kirkon ovet ovat auki iltamyöhään asti – aina on joku työntekijä tavattavissa, tuoretta kahvia ja pullaa tarjolla ja kirkkosaliin pääsee halutessaan myös.
Kassankäyttö ja majoittujien vastaanottaminen, tiskit ja siivoaminen ovat tulleet tutuiksi näiden parin työvuoron aikana, mutta paljon opeteltavaa ja omaksuttavaa riittää silti. Jalat valittavat vielä, kun ei ole vähään aikaan seisomatyötä tarvinnut tehdä. Saksaakin olen päässyt tosiaan jo mongertamaan. Kyllä ottaa koville, kun tajuaa olevansa ihan lapsen tasolla kielellisesti. Välillä ei ymmärrä mitään, vaikka ihmiset puhuisivat kuinka hitaasti ja toisaalta ei osaa myöskään ilmaista itseään niin kuin haluaisi.Yritys on kuitenkin kova.
Ainiin! Turha luulo, että Hampurissakaan voisi olla täysin tunnistamattomissa. Satuin juttusille eilen Tniemen lukiossa 80-luvulla olleen opettajan kanssa ja kappas, minäkin olin hänelle sukunimeni perusteella ”tuttu”. Maailma on pieni. Saksalaiseen yöelämäänkin pääsin eilen hiukkasen tutustumaan. Käytiin ensin Altonassa, missä on koko viikon ajan ollut ohjelmaa ”Altonale” –tapahtuman takia ja nyt vkl:na keskiyöhön asti ns. ”markkinat”, missä myös suomalaiset ja kirkko ovat mukana tänä vuonna. Altonasta jatkettiin vielä Reeperbahnille. Se olikin minulle jo entuudestaan tuttu, mutta nyt oikein yöaikaan lyhtyjen valossa nähtynä: surullinen paikka.
Tänä iltana meillä on kirkolla juhannusjuhlat. Luvassa on mm. grillailua ja musiikkia. Ennen töihinmenoa lähden käymään kuitenkin vielä kaupassa nyt kun ilmakin on vähän kirkastunut. Kumisaappaat jalkaan silti, natürlich!
Juhannusiloa Suomeen!
”Johannes tietä tuli valmistamaan,
Kristuksen saapumista julistamaan.
On Kristuksessa täysi sovitus,
anteeksiantamus ja pelastus.”
VK 259:4
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti