HERE COMES THE SUMMER SUN

Kesä. Vihdoinkin. Hampurissa, kuten myös tietääkseni siellä Suomessa, kesäinen lämpö on viimein alkanut helliä vilukissoja. Täällä tosin odotellaan viikonlopuksi myös ukkoskuuroja, viime lauantaina ennen juhannusgrillailuja saatiin rakeitakin. Juhannus meni kaikkinensa hyvin, touhua riitti. Kirkolla soitti loistava suomalais-saksalainen jazz-kokoonpano ja hyvää ruokaa riitti kaikille. Tässä kuva salaattipöydästämme (minäkin sain tehdä yhden salaateista ü):

Viikon ensimmäiset kaksi päivää vietin vapaalla. Kävin mm. kiertelemässä St.Paulia, syömässä liikaa liian hyvää jäätelöä ja risteilemässä Elbe-joella yhden suomalaisen aupairin kanssa, johon tutustuin kirkolla. Paattiimme eksyi muitakin suomalaisia ja kävi ilmi, että olimme kaikki tulleet samalla lennolla Hampuriin: minä, aupair ja tapaamamme suomalainen pariskunta. Veikeää. Satamaan kävelee tästä kirkolta ehkä n. 5 minuuttia. Välillä menen sinne ihan muuten vaan nauttimaan auringosta ja tuulesta sekä haitarimusiikista. Hanuristeihin kun tuntuu törmäävän aina n. 50 metrin välein. Näkymää satamasta ja lähiympäristöstäni:


Tällä ”kotikadullani” on lukuisia ravintoloita ja kahviloita; italialaisia, espanjalaisia ja portugalilaisia. Lähellä on myös puistoaluetta. Elo on vilkasta ympärillä ja itse asiassa nautin siitä, vaikka olenkin jo hieman ehtinyt kaipailla maalaisrauhaa.

Eilenillalla olimme muiden työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa grillijuhlissa Suomen pääkonsulaatin residenssissä. Paikka oli huikaisevan upea, ruoka taivaallisen hyvää, ihmiset fiksuja ja filmaattisia, tunnelma vapautunut. Oli ihanaa, kun saattoi ymmärtää saksaa jo hieman enemmän (parhaiten tähän mennessä) eikä tarvinnut ihmetellä, mille ihmiset nauravat, kun kerrankin ymmärsi ja saattoi nauraa mukana. Tämä kaikki kyllä johtui lähinnä siitä, että sain kuunnella saksaa suomalaisten suusta, selvästi ja tarpeeksi hitaasti. No, positiivista jokatapauksessa :). Ilmeisesti saanen odottaa kutsua myös konsulaatin itsenäisyyspäiväjuhliin, joihin tulee kuulema pukeutua kuin linnanjuhliin konsanaan.

Töissä on ollut hektistä. Pikkuhiljaa olen kuitenkin päässyt työhön enemmän kiinni Ei tarvitse enää kysyä tai varmistaa jokaista pikkuasiaa. Näin ollen ehdin myös pohtia asioita työn tiimellyksessä, kun ei tarvitse vain keskittyä pitämään ajatuksia harjanvarressa tai pyykkikorissa. Lähinnä kai olen pohtinut kirkon toiminta-ajatukseen liittyviä juttuja. Mikä on missiomme? Millainen on kirkon itsetarkoitus ja millä tavalla oma työni palvelee sitä? Millä tavalla kutsu Jumalan valtakuntaan (viime pyhän peruja) on todellisuutta tässä kirkossa ja sen työssä ja miten koen sen täällä ilmenevän omalla kohdallani? No jaa, turhaa tai tarpeellista, en tiedä. Saanko vastauksia kysymyksiini koskaan, en tiedä. Pohdin silti.

Mutta nyt lähden läkähtymään saunaan.