maanantai 19. huhtikuuta 2010

AMAZING GRACE

Vanhemmat jäivät tuhkan takia Suomeen enkä saanut heitä 1.lomapäivänäni, joka sattui myös olemaan 24.syntymäpäiväni, vieraakseni. Perjantain ja lauantain vietin vähän murtuneissa tunnelmissa, kun tajusin, että en saa "tässähän tämä kaakaocappuccinon osoite onkin" ja "sais olla vähän enemmän mausteita" - ihmisiäni (apua, olen keksinyt vanhemmillenikin lempinimet!) tänne. No mutta, onni onnettomuudessa - he eivät olleet jumissa missään kaukaisella maailmankolkalla tai lentokentällä vaan Etelä-Suomessa siskon täysihoidossa (meidän kirkko muuten alkoi täyttyä perjantaista lähtien Saksassa jumissa olevista suomalaisista...)

Summasummarum, syntymäpäiväsuunnitelmani siis hieman muuttuivat. Aamulla lähdin pitkästä aikaa anglikaanikirkon messuun, jossa tapasin tutun, nuortenaikuisten toimintaa vetävän, Englannista kotoisin olevan S:n. Hänen kysyessään kuulumisiani, vastasin ensin vain lyhyesti: "I'm fine, thanks", mutta lopulta mielen päältä purkautui koko litania siitä, miten harmissani olen, kun on syntymäpäiväni eikä vanhempieni lento laskeudukaan Hampuriin iltapäivällä. Anglikaanikirkossa on tapana laulaa messun lopuksi viikon aikana syntymäpäiväänsä viettäneille seurakuntalaisille "Happy Birthday" (urkujen säestyksellä tottakai!) En halunnut nousta seisomaan ja pyysin Sallyakin olemaan hiljaa, kun pappi kysyi syntymäpäiväsankareista. Omistin kuitenkin osan onnittelulaulusta itselleni, sillä kirkossa oli muitakin huhtikuun puolivälissä syntyneitä.

Messun jälkeen S kysyi suunnitelmistani loppupäiväksi ja sanoi, että en missään nimessä saisi viettää juhlapäivääni yksin. Sovittiin siis tapaavamme alkuillasta. Menin kotiin, soitin siskon täysihoitolaan ja puhuin kyynelten seasta kolmen rakkaan Lampun kanssa. Skypepuhelun lopussa harmitus ja pettymys olivat jo lieventyneet ja päätin lähteä juhlan kunniaksi Hamburger Domiin, joka oli viimeistä päivää kaupungissa. Päivä oli ihan älyttömän kaunis, lämpötila lähenteli +20!


Pääsin himoitsemaani laitteeseen, PowerToweriin, joka kipusi 66 metriin, tuli sieltä nopeasti alas, nousi ylös, tuli alas, nousi ylös jne. Mahanpohjassa tuntui mukavalta, mutta ei läheskään yhtä kutkuttavalta kuin edellisellä kerralla ja melkein jo aloin himota olympiarenkaisiin menoa.

Lopulta kuitenkin hillitsin itseni ja pääylösalaisinolon sijasta tyydyin juomaan maracujaslushia :)

Kävelin Planten und Blomenin kautta kotiin ja pian olinkin jo menossa tapaamaan S:ää.

Kävimme syömässä meksikolaiset pizzat, minkä jälkeen menimme "vapaaevankelisessa" seurakunnassa järjestettyyn konserttiin, johon olin jo edellisiltana päättänyt mennä. Samuel Harfst trio oli lavalla ja tykättiin S:n kanssa molemmat ihan hirveästi musiikillisesta annista, oltiin tosi vaikuttuneita! Jotenkin vain tuli ihan äärettömän hyvä, rauhallinen ja positiivinen olo, kun kuunteli sitä "samettia". Tästä voit kuunnella trion versioimaa Amazing Gracea: http://www.youtube.com/watch?v=ZwgYkn03GME

S:n oli alunperin tarkoitus illastaa ystävänsä luona sunnuntai-iltana, mutta kyseinen ystävä oli joutunut peruuttamaan illalliskutsunsa ja sanonut, että "ilta koituu varmasti jotenkin muuten sinun hyväksesi". Minulle se ainakin koitui - S:stä tuli syntymäpäiväenkelini! Kyynelsilmin hänkin vakuutteli, että oli ehdottoman iloinen illasta. Myöhäisillassa erosimme ja minä päätin vielä mennä naapurikuppilaamme synttärikakulle, joka oli lopulta jäätelöä (mihis tiikeri raidoistaan pääsis?!)

Yöllä kotiinpalatessani rappukäytävässä odotti työkaverin jättämä tulppaanikimppu!

Tänään käydessäni kirkon keittiöllä postia hakemassa, törmäsin yläkerran pariskuntaan, joka oli kuulema koittanut tavoitella minua koko edellispäivän. Sain siis tänään toisenkin tulppaanikimpun ja heidän tarjoamanaan vielä synttäriaterian ravintolassa. Päivään mahtui muitakin iloja (ja kummallinen kohtaaminen kroatialaisen miehen kanssa, voi apua), mutta ne ilot siis: vanhempien ilmoitus siirretystä matkasta toukokuulle ja spontaani bussilippujen tilaus Berliiniin. Voi kiitos, Isä! Lämmin kiitos myös kaikille, jotka muistitte vanhenemistani: iloitsin jokaisesta tekstiviestistä, sähköpostista, kortista ja paketista! Olen aika onnellinen 24-vuotias.

2 kommenttia:

  1. Sullahan oli vallan mainio paiva. Huonotkin hetket koituvat parhaaksemme niin kuin joku viisas joskus tokaisi. Minullakin on ollut mukava paiva. Ma ehka niin kuin tykkaisin olla taalla. :D Tulin juuri vastasynnyttaneiden osastolta. ;) (klo.20.30, taalla ei tunneta vierailuaikoja) Oli suloinen vauveli syntynyt sunnuntaina. Elama yllattaa. Naita kliseita enemman tarjolla ehkapa viikonloppuna.

    Hassua ja siunattua viikon jatkoa.
    Toks.

    VastaaPoista
  2. Voi miten mahtavaa kuulla, että syntymäpäiväsi oli kaikkien vastoikäymisten jälkeen onnistunut <3 Olin ihan huolissani täällä, mutta onneksi turhaan! Silloin oli taas NIIIN kova ikävä sinne! Huippua, että vanhempasi tulevat myöhemmin keväällä käymään.

    Miten ihmeessä sinä uskalsit mennä sellaseen nopeestiylösalas härveliin?! Minua ei sinne sais vaikka maksettais. Muutama vuosi sitten lintsillä Mikan piti mennä sinne yksin, ja minä tyydyin ottamaan maan kamaralta valokuvia M:n höykytyksestä :D

    Tuli muuten taas kaipuu sinne, kun näin nuo ottamasi kuvat! Hedelmäbaarin ihanat terveysjuomat ja jäätelö ja sitä kautta tietenki nutellalätyt, suklaakakut ja muskatellerit ... ah :)

    Laura

    VastaaPoista