"KATSO: MINÄ LUON UUTTA"

Saksassa on viimeksi ollut yhtä talvinen talvi noin 30 vuotta sitten. Normaalisti täällä on ollut lunta maassa noin 1-2 päivänä vuodessa, nyt maa on ollut (enemmän tai vähemmän) valkoinen jo joulukuusta lähtien. Eihän tämä nyt ole mitään verrattuna Suomen talveen tällä hetkellä, mutta toiveeni kevään alkamisesta jo tässä kuussa lienevät kuitenkin liian korkealentoisia...

Viime aikoina olen miettinyt paluutani Suomeen enemmän kuin koskaan täälläoloaikanani. Jäljellä olevat kuukaudet ovat enää yhden käden sormilla laskettavissa. Pelottavaa. Haluan palata, mutta olen alkanut yhä syvemmin tajuta, että ihmiset/asiat/tilanteet/suhteet eivät ole niinkuin lähtiessäni, saati ettenkö itse olisi muuttunut. Ei olekaan niin, että olen viettänyt vuoden ulkomailla, palaan takaisin ja kaikki jatkuu niinkuin ennenkin. Things will never be the same again. Pyydän jo tässä vaiheessa, vaikka se kuulostaakin hullulta, mutta tuntuu minulle kovin tärkeältä juuri nyt: kun palaan, älkää odottako minulta mitään, älkää asettako vaatimuksia tai ehtoja sille, millainen minun pitäisi olla, olkaa armollisia, antakaa aikaa. Minä yritän tehdä samoin teitä ja itseäni kohtaan.

"Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta."
Jes. 43:18-19