Tässä on Tseki. Nuori aikuinen (n. 30-v.) ja kirkkomme suosituin työntekijä. Aina paikalla ja ihmisten seurassa. Söpö ja lapsirakas otus, jonka sanavarastoon kuuluu mm. ”Huomenta”, ”Terve”, ”Mitä kuuluu?”, ”Raps, raps” (=rapsuta minua, tyhmä ihminen), ”Tule tänne”, ”Katos tätä”, ”Hyvää yötä!”. Kirkolla kävijät rakastavat tuota hassua vihreää lintua ja osa ihmisistä tuleekin kirkolle vain ”papukaijaa katsomaan”. Minunkin vieraani ovat olleet aivan hullaantuneita Tsekistä. MUTTA, kaikki eivät olekaan kokeneet Tsekin pimeää puolta: sen HUUTAMISTA! Kun Tseki huutaa (vähintään aamuisin ja iltaisin), ei kenelläkään ole kivaa - vähiten aamupalaa Tsekin lähellä kirkon aulassa nauttivilla (tai vielä nukkumassa olevilla) majoittujilla tai missä tahansa kirkon tilaisuudessa (konsertti, messu tms.) olevilla, jotka haluaisivat kuullakin jotain varsinaisesta ohjelmasta…
Tseki on kuin pikkulapsi, joka huutaa niin kauan, että joku tulee viereen, rapsuttaa tai antaa ruokaa. Aina tämäkään ei kuitenkaan tepsi. Silloin ei auta muuta kuin kestää sen raivostuttavaa huutamista. Se on ”kivaa” erityisesti silloin, jos on esimerkiksi jonkun kirkolla koskaan käymättömän ihmisen kanssa puhelimessa. En ihmettele, jos toisessa päässä oleva ihminen luulisi, että kirkollamme on vähintäänkin teurastus menossa! Ei liene siis vaikea arvata, että tätä ”suloista söpöläistä” minun ei ainakaan tule yhtään ikävä!! Haa, olin eräänä aamuna ilkeä ja kuvasin teille todistusaineistoa tästä kultakurkusta (ja huom! video kestää vain 18 sekuntia, varsinainen huutaminen LIIIIIIIIIAN kauan):
ps. Hyvää ystävänpäivää, älkää huutako toisillenne! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti