Sonja Saksassa: C'EST LA VIE

Terveisiä Belgiasta! Näin lyhykäisen visiitin perusteella: europarlamenttirakennus on ruma, belgialainen suklaa maailman parasta!!, sää tammikuussa keväinen, flaamin kieli jotain aivan käsittämätöntä, paikalliset ihmiset trés chic, Manneken Pis yllättävän pieni, pitsit söpöjä, rakennukset upeita, metrot epämiellyttäviä, yleiskuva harmaa ja likainen. Ihanaa oli kuitenkin nähdä kyseinen maa ja todeta, että olipa hyvä, että Saksa-rakkauteni voitti lievän kiinnostuksen Belgiaa kohtaan, aikoinaan merimieskirkoille hakiessani. Lukiossa lukemaani ranskaa uskalsin käyttää parin sanan verran (eipä sitä tosin paljon sen enempää enää muistissa olekaan...) Varsinainen viikonlopun sisältö eli koulutus oli antoisa, erityisesti "vertaisjakamisen" kannalta: oli loistavaa tavata toisten kirkkojen vapaaehtoisia ja tajuta, että samanlaisten ilojen, surujen, ongelmien ja haasteiden kanssa painiskellaan. Surkeaakin surkeampi kamerani alkoi vetää viimeisiään reissulla, joten kuvien laatu on aina vain kauheampi...