RED ROSES FOR A BLUE LADY

Minusta on jostain syystä (=pakon edessä) tullut kirkon sisäkukkavastaava. Kyllä, pieni huvituksen hetki sallittaneen, sillä olenhan minä perheestämme nimenomaan se, jonka kukkatuntemukselle on naurettu ääneen ja joka ei ole itse kirjovehkaa kummempaa kasvia koskaan omistanut. Äiti, tiedoksi vain, että orkideahuolenpitotaitosi eivät harmi kyllä näköjään siirry automaattisesti sukupolvelta toiselle...olen jo ehtinyt tappaa kirkon mahtavat orkideakukinnot! Jokatapauksessa, hommaani kuuluu siis myös huolehtia, että kirkkosalissa on aina kuosissa olevat leikkokukat. Olen käynyt ostamassa kukat yleensä läheisestä kukkakaupasta ja nyt elokuussa lähimmästä ruokakaupasta, jonka kukkatarjonta on erittäin hyvä, koska kantakukkakaupamme on ollut lomalla. Asiointi on sujunut ongelmitta. Viime launtaina kirkolla oli kuitenkin ristiäiset, jonne luonnollisesti tarvittiin hieman näyttävämpiä kukkasia. Siispä etsin toiseksi lähimmän kukkakaupan ja sain menestyksekkäästi saksaksi selitettyä, millaiset kimput halusin. Ja upeat ne kyllä olivatkin! Täällä kukat ovat järkyttävän halpoja - isompi kimppu, jonka sain ristiäisten tarjoilupöytään 20 eurolla, maksaisi Suomessa varmasti vähintään 50 euroa.

Kukkien ostamisen vaikeusaste nousi kuitenkin taas tällä viikolla. Kävin eilen tilaamassa kolme kukkakimppua sunnuntain läksiäisiä varten (vietämme johtajamme ja hänen perheensä lähtöjuhlaa suurin juhlallisuuksin kirkolla). Nyt tehtävänäni oli värien ja hinnan lisäksi selittää myös, millaisia alttarikukkien tulee olla (kuinka korkea maljakko on jne.) ja miten tarjoilupöytään tulevien kimppujen tulee "laskeutua". Odotan jännityksellä huomista! Silloin nähdään, miten ymmärrettävästi olen osannut ilmaista kukkatoiveeni saksaksi. Ja kielestä puheenollen, keskiviikon nuorten aikuisten -ilta oli sen puolesta positiivinen: juttelin pitkät tovit ainakin kolmen eri ihmisen kanssa ja puhuin 98 % pelkkää saksaa! :)

Itku pitkästä ilosta - eilen kävin ulkona syömässä tutun suomalaisen aupairin kanssa ja puheeksi tuli se, miten vähän kielitaito loppujenlopuksi on petraantunut näiden kahden kuukauden aikana. Lähinnä mietimme sitä, miten paljon paremmin saksan kielen taito olisi voinut kehittyä, jos itse olisi tehnyt enemmän töitä sen eteen. Toki sanavarasto on hieman karttunut ja ymmärtäminenkin ehkä helpottunut, mutta silti on usein aika kädetön olo: sanavarastoa monipuoliseen itseilmaisuun ei ole ja kielioppiakin joutuu miettimään ankarasti. Kirkollahan saksaa ei välttämättä tarvitsisi juuri lainkaan, suomella ja englannillakin pärjäisi melkein kokonaan. Minusta on kuitenkin väärin niin itseäni kuin saksalaisia, saksan kieltä sekä Saksaa kohtaan, jos en aktiivisesti yritä käyttää ja parantaa saksan kielen taitoani, kun minulle näin oiva tilaisuus siihen on suotu. Millekään kielikurssille ei vuorotyöläisenä kuitenkaan ole oikein mahdollisuutta. Siispä täytyy, IHAN OIKEASTI, aloittaa mitä pikimmin omaehtoinen ja systemaattinen pänttäys! Muuten tulen takaisin Suomeen osaamatta saksaa yhtään sen enempää kuin lähtiessänikään, ja se jos mikä olisi noloa...Ja ainiin, ruotsillekin on ollut käyttöä. Olin pari viikkoa sitten Norjan merimieskirkolla pohjoismaisella aamiaisella ja talade svenska med norjalaiset vierustoverini. Tai ne puhuivat mulle norskea (ja luulivat minun ymmärtävän kuin vettä vain...) ja vastasin niille ruotsiksi. Rakas svenskläraresiskoni, onneksi et ollut kuulemassa :D

Asiasta pesukoneeseen. Tämä päivä sai hyvän päätöksen, kun etsiydyin illalla yhteen uuteen kirkkoon urkukonserttia kuuntelemaan. Hehkutettua suomalaista urkutaiteilijaa Kalevi Kiviniemeä en ole koskaan livenä kuullut (viime syksyn muutaman kymmenen metrin päässä olleen konserttitilaisuudenkin missasin), mutta uskallan väittää, että ei tämän kyseisen srk:n kanttorikaan kovin kalpenisi Kiviniemen rinnalla. Koko kehoa ravistelevaa taituruutta, sanoisin minä. Konsertin jälkeen seurakunta tarjosi viinilasilliset ja urkuri kertoi tärppejä alkavasta kirkkomusiikkivuodesta. Sen perusteella päätin mennä kirkkoon uudestaan viimeistään 20.12.

Viikonloppuna odotettavissa läksiäishuisketta, alkuviikolla muutto kolme kerrosta ylöspäin ja loppuviikolla lukioaikaisen saksalaisen ystävän vierailu. Jee, ensimmäinen oma vieraani! :) Ja tuplajee, tänään oli jo vähän syksyn tuntua!