CITIUS, ALTIUS, FORTIUS

Terveisiä Berliinistä! Harvoinpa olen ollut paikassa, jota tapittaa samaan aikaan parhaimmillaan 1,6 suomalaista silmäparia. Aivan loistava kisapäivä suomalaisten huonosta menestyksestä huolimatta. Huikeaa, miten stadion imaisi mukaansa välittömästi! Kylmänväreet kiirivät selkäpiitä pitkin yhteisessä yleisurheiluhuumassa. Voi sitä "aaltomerta", sydämentykytystä ja vihellysmyrskyä, kaikkinaista mukanaelämistä. Silmieni alla tapahtui naisten 1500 metrin törkeä tönäisy (mikä aiheutti sen vihellysmyrskynkin) ja keihään heittopituuksia sain todistaa paraatipaikalta. Thorkildsenin 2.heiton jälkeen ei ollut enää juurikaan mielenkiintoa voittaja-arvailuille, mutta silti ilman halki kaartavia keihäitä katsoi joka kerta toiveikkaana. Parasta oli, että vieressäni istui mies, jolla oli AIVAN LIIAN PIENET farkkushortsit ja joka vetisteli jokaisen kansallislaulun aikana :D

Ja hah, voi entistä Suomen ulkoministeri-parkaa. Mies luuli varmaan saavansa jakaa keihäsmitalit vähän sinivalkoisemmille hemmoille, mutta sen sijaan hän joutuikin ripustamaan mitalit japanilaisen, kuubalaisen ja norjalaisen kaulaan ja kaiken lisäksi tämä turkulaismies vielä esiteltiin naisena: "sie ist..." Ennenkuin kuuluttaja ehti korjata mokansa koko stadion nauroi jo. Hyvällä lykyllä Ile ei itse tajunnut mitään ;) Kisojen päätöskemut olivat aika pienimuotoiset (niitä ei kai näkynyt enää Ylellä?) Kahden vuoden päästä pitää vissiin olla Etelä-Koreassa töissä, mikäli mielii kisoihin samalla taktiikalla.

Alkuiltapäivä bongailtiin urheilijoita (ja nimmarien metsästäjiä) Berlin Berlin -hotellin edustalla. Reissussa meitä oli siis yhteensä kolme: kaksi miestä ja yksi Sonja. Automatkat sujuivat pysähdyksineen noin kolmessa tunnissa. Latauduimme sinivalkoiseen tunnelmaan kuuntelemalla menomatkalla suomalaista iskelmäkimaraa. Alkoi naurattaa, kun peräkkäin tuli "älä jätä minua", "turhaan, aivan turhaan" ja "älä mee" -tyylisiä kipaleita...mikä duurisointujen riemuvoitto! ;) Paluumatkaa saimme tehdä upeaa auringonlaskua kohti. Olimme takaisin kotona jo ennen puoltayötä. Onnistunut ja virkistävä reissu, teki hyvää olla vähän aikaa poissa Hampurista ja kirkolta.

Tänäänkin vietin sitten vielä vapaapäivää. Päivä lähti vähän hitaasti käyntiin, mutta sujui lopulta helteisissä tunnelmissa pyöräillen. Ei voi olla hymyilemättä, kun pyöräilee filmaattisten hampurilaisten seassa, suurkaupungin vilinässä, mukulakivikatuja pitkin, vanhalla suloisella mummopyörällä! Ja tosiaan, syksystä ei täällä taas vaihteeksi ole tietoakaan, vaikka mielelläni jo eläisin viileää kautta. Tuuli, sade, koleus ja pimeys, tervetuloa pian!

Loppuun taas kerran jonkun muun viisauksia. Tällä kertaa Salme Blomsterilta, jonka kirjaa tänään pyöräretkeni "pysäkeillä" luin:

"Jumalan rakkaus ei ole kakku, joka pienenee sitä jaettaessa ja lopulta loppuu. Hänen rakkautensa on ehtymätöntä ja sitä riittää kaikille. Toiselle annettu ei ole itseltä pois. Ja vaikka me emme pidä jostakusta, meidän on taivuttava sen edessä, että hänkin on Jumalalle rakas. Jumalan valtakunnassa on vain vaillinaisia ihmisiä. Usko tai älä, sellaisia mekin olemme - sinä ja minä." (Hyvä, paha viha)