IHMINEN ON IHMISELLE SUSI

On vaikeaa aloittaa kirjoittamista keskiviikon jäljiltä...Kävimme työporukan kanssa entisellä keskitysleirillä, sellainen kun löytyy Hampuristakin. Neuengammen oli työleiri eikä niinkään tappoleiri niinkuin esim. Auschwitz Puolassa (mikä ei kyllä sinänsä lievitä tai vähennä asian raakuutta tai kammottavuutta yhtään). Neuengammenissa oli 2.maailmansodan aikana n. 100 000 vankia, joista vähän yli puolet kuoli. Hymyä ei irronnut, kun luin museossa leirin kidutuksista ja rangaistuskeinoista, nälästä ja puutteellista hygieniasta, vankiprostituutiosta, sairauksista yms. = leirin "arjesta". Museossa oli myös autenttisia vaatekappaleita, sänky, kirjeitä, koruja, ruoska (!) piirrustuksia jne.

Kyyneleet puskivat silmiin viimeistään siinä vaiheessa, kun kävimme talossa, jonka seinät olivat täynnä kuolleiden vankien nimiä. Epätodellista ajatella, että samana päivänä kun oma isäni on nähnyt päivänvalon ensimmäistä kertaa, pelkästään Neuengammenissa on kuollut kymmeniä ihmisiä (osa heistäkin mahdollisesti isäni vanhempien sisarusten ikäisiä, sillä Neuengammeniin tuotiin erityisesti lääkekokeiluja varten myös paljon lapsia ja nuoria) ja isäni syntymävuonna satojatuhansia ihmisiä on kärsinyt keskitysleireillä ympäri keski-Eurooppaa. Suhteellista kaikki, tiedän. Kuinka moni ihminen maailmalla kärsii ja kuolee epäinhimillisissä olosuhteissa tälläkin hetkellä?! Ja kuinka paljon se minua liikuttaa? Ei pätkän vertaa..."If you wanna make the world a better place, take a look at yourself and then make a change!"

Noh, ehkä jotain muutakin kuluneelta viikolta: Kävin varhain

sunnuntaiaamuna Hampurin kuuluisalla Fischmarktilla. Kyseisillä

kalamarkkinoilla on jo satojen vuosien perinteet. Kalan lisäksi markkinoilta löytyy kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Väkeä riittää, kovasti ja paljon : aamuvirkkuja ja edellisyön Reeperbahn-juhlijoita, jotka tulevat "jatkoille" Fischmarktille. Myyjillä on myös omalaatuiset tapansa ja shownsa houkutella ostajia juuri heidän kojuilleen. Kaloille en vilkaisua enempää huomiota suonut. Sen sijaan

matkaan lähti korillinen tuoreita

(ja ylikypsiä...) hedelmiä.

+ sunnuntai-illan messusta jäi suolanmaku huulille: "Te olette maan

suola" -raamatunkohdasta annettiin ehtoollisen

yhteydessä ihan käytännönmuistus :)

+ keskiviikkona posti toi Sonjalle kaikkea kivaa! suurensuuret kiitokset kaikille lähettäjille!

- keskiviikkona söin myös vihdoin ihan kunnolla saksalaisen cuisinen antimia: lihaa sen tuhannen sorttia lisänään hapankaalia. Pian kai voi jo sanoa, että "Fleisch ist mein Gemüse" (= Liha on vihannekseni) tai...toivottavasti ei.