AND NOW THE END IS NEAR

"Tulen pian perässä" taisin eilen todeta vanhemmilleni saatellessani heitä matkaan. Ajatella! Suomi on minulle totisinta totta kolmen viikon kuluttua. Arki on yhä täällä, mutta ajatus jo jossain muualla. Taas on ihmislapsi ihan uuden tilanteen edessä. Enpä ole koskaan ennen palannut kotimaahani vuoden poissaolon jälkeen. Outoa, kamalaa, ihanaa.

Onnistuneesti onnistui vanhempieni tulo Hampuriin tällä kertaa. Voi mahdoton, mitä kaikkea me ehdittiinkään tehdä! Ohjelmassa oli mm. paljon Planten un Blomenia, Fischmarktia, kirkkoja, baijerilaista ruokaa, kanaaliristeilyä, vesiurkuja, päivän reissu Stadessa, ja vakiot: italialaista jätskiä ja maailman kaunein kahvila Blankenesissa. Iltaisin jalat olivat muusia ja yöllä nukutti hyvin. Isän syli ja äidin nauru - niitä olikin ollut jo ikävä! Kiitos niin monesta. Ja, kyllä: minä tulen pian perässä!