"SINÄ HUOLEHDIT JA HÄTÄILET NIIN MONISTA ASIOISTA. VAIN YKSI ON TARPEEN."

Yllä tunnelmia kirkoltamme lauantai-illalta, jolloin yli 150 kristillistä kirkkoa Hampurissa oli auki alkuillasta alkuyöhön. Kirkon tiesi olevan auki, jos sen seinässä oli ensimmäisen kuvani kaltainen "lakana". Ohjelma vaihteli luonnollisesti kirkoittain - jokaiselle jotakin: erilaisia konsertteja, hartauksia, näytelmiä jne. Meillä pienimuotoisesti oli "vain" 4 urkuhartautta, jotka olivat sisällöltään samanlaiset. Runko oli seuraavanlainen: Sibeliuksen tai Taneli Kuusiston virsi, raamatunkohta, musiikkia, kristillistä "meditaatiota" harjoituksen muodossa, Agricolan rukous, musiikkia, Herran siunaus ja loppusanat. Kirkkosaliin oli mahdollisuus jäädä kuuntelemaan urkumusiikkia, sytyttämään kynttilä tai rukoilemaan. Lisäksi iltaan kuului erityisruoka-annos "Himmel und Erde" eli "Taivas ja maa" (...saksalaisen taivasta ja maata: makkaraa, perunamuusia ja omenasosetta...), jota myytiin käsittääkseni melkein kaikissa muissakin kirkoissa.

Jonkun laskelman mukaan kirkollamme vieraili illan mittaan n. 130 ihmistä, joista minun laskujeni mukaan 40 osallistui hartauksiin. Olin iloisesti yllättynyt, vaikka kävijämäärä oli kuulema huomattavasti pienempi kuin viime vuonna. Mittaristo on mielestäni kuitenkin väärä, jos pelkällä kävijämäärällä mitataan onnistumista. Tänään luin lehdestä, että kokonaisuudessaan Nacht der Kirchenissä oli ollut liikkeellä n. 67 000 ihmistä. Samainen lehtijuttu kertoi hampurilaisesta naisesta, joka oli vuosia sitten"erkaantunut" kirkosta ja ajatteli, että Nacht der Kirchen ei taatusti ole ainakaan häntä varten. Tänä vuonna hän kävi kuitenkin useammassa kirkossa illan aikana ja yllättyi erittäin positiivisesti. Toivottavasti "saman kokeneita" ihmisiä oli enemmänkin! Olisipa kirkkoon yhtä helppo tulla muulloinkin.

Itse olin jotenkin kovin epävarma ja mietteliäs illan suhteen ennakkoon, vaikka ajattelinkin koko ajan, että tapahtuma on loistava "konsepti" (kirkkojen avoimet ovet!) ja olin iloinen, että minulla olisi mahdollisuus olla osa sitä. Hartauden sisällön työstäminen ja mietintä, tekstien saksaksikääntäminen, tarkistuttaminen ja muokkaaminen ja kaikkinainen käytännön kuntoonlaittaminen tuntui vaikealta ja jäi vähän viimetippaan. Edeltävällä viikolla oli luonnollisesti ihan normaalisti muitakin töitä + raamattupiirin sekä viikkohartauden valmistelua ja pitämistä. Lauantaipäivän olin vielä lupautunut viettämään kirkon sauvakävelijärouvien kanssa Stadtparkissa eli Hampurin suurimmassa puistossa (ehkä?). Se reissu tosin oli oikein onnistunut, sillä sää oli mitä mainioin.

Jokatapauksesssa, olin jotenkin kovin hätäisen oloinen ennen illan alkua. Tuntui, etten ollut valmistautunut asianmukaisesti ja ajan kanssa. Olin vain hätäisesti huudellut Jumalaa olemaan läsnä. En oikein edes tiennyt, mitä koko illalta odottaa. Lopulta illasta tuli lämmin, rauhallinen ja miellyttävä, kaikinpuolin hyvä (minulla on se onni, että en voi verrata sitä edellisvuotisiin :)) Illan kuluessa etukäteistuskailu muuttui kiitokseksi, iloksi, onneksi ja ihmetykseksi. Tuntui aivan epätodelliselta, että sain ylipäätään olla osa koko tapahtumaa: Minä! "Papin tuuraajana"! Hampurissa! Muutaman palautteen perusteella hartauden sisältö, tai pikemminkin Jumala, oli puhutellut ainakin joitakuita - eri ihmisiä eri osien kautta. Kiitos, Isä!