HIMMEL UND ERDE

Olen kovinkovin väsynyt ja nuhjuinen, mutta silti hyvin onnellinen. Kirjoitan pidemmälti lähiaikoina, nyt on vain pakko akuutisti hihkua ja hehkua. Koko syksyn jännittämäni ja tämän viikon vääntämäni ja kääntämäni "Nacht der Kirchen" eli "Kirkkojen yö" sujui leppoisan lämmintunnelmaisesti. Minä "papinkorvike" olin yhdessä kanttorimme kanssa vastuussa tasatunnein (klo 19-22) pidetyistä hartauksista, auf Finnisch und auf Deutsch. Illan mielenkiintoisin ja "hämmentävin" tuttavuus oli tosi mukava nuori jenkkiläinen mormonimies, joka on ollut lähetystyössä Suomessa 2 vuotta ja puhuu täydellistä suomea! Suomikaipuutaan hän etsiytyi kirkkoomme, tuli kahteen hartauteen (vaikka ne olivat samanlaiset) ja oli loistavaa juttuseuraa. Ruokapöydän ääressä en voinut olla huvittumatta: saksalaistunut (alunperin sveitsiläissyntyinen), ranskaa äidinkielenään puhuva kanttorimme (jolla oli suomalainen mies), amerikkalainen mormoni ja minä keskustelimme keskenämme SUOMEKSI. Muitakin lämpimiä kohtaamisia, lähinnä saksalaisten kirkkovieraiden kanssa, oli illan mittaan monta. Kerta toisensa jälkeen sain vastata kysymykseen: "Sind Sie die Pastorin?" :D

(rukousalttarin "malja")

"Mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."
Joh. 4:14