KERRO MILTÄ SE TUNTUU

Täällä mä istun punaisen matkalaukkuni kanssa. Hampurin ukkosnihkeyshelteessä. Odotan, jännitän, odotan. Jätän jäähyväisiä jatkuvasti. Ja ajatukset ovat lämpimät: tuntuu haikealta, mutta on valtavan hyvä tulla takaisin. Vuosi on ollut yhdellä sanalla sanottuna hiano, enkä voi käsittää että joskus epäilin "oikeuttani" lähteä vuodeksi ulkomaille.

Huomisen aamuvuoro päättää työni kirkolla. Onpa varmaan outoa lopulta tajuta luopuvansa kaikista kuvioista: ihmisistä, työtehtävistä, ympäristöstä. Illaksi saan todennäköisesti vielä vähän viimehetken pakkaus - ja siivouspaniikkia lietsottua, mutta koitan suoda itselleni aikaa muuhunkin. Yöllä ei todennäköisesti tule paljon nukuttua! Perjantaiaamuna aikaisin jätän jäähyväiset hansakaupungille, vaihdan konetta Latviassa ja iltapäivällä olen jo Helsinki-Vantaalla. Ajatella, mä tuun kotiin.

"Maailmalle lähtö oli minulle ilmaus siitä, mikä jokaisessa ihmisessä n sisäänrakennettuna; meissä kaikissa on uteliaisuus, halu löytöretkille. Tämä löytämisen ja uuden kokemisen tarve voi toki saada tyydytyksensä vaikka ihminen ei koskaan lähtisi juuri kotipitäjää kauemmaksi. Muille maille meneminen on yksi tapa kysyä, mitä tämä elämä ja tämä maailma oikein on. Oleellisinta ei tietystikään ole maantieteellinen matka, vaan se matka, mikä tapahtuu ihmisen omassa päässä."
Lari Junkkari

Aamen!